Valotorni.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Kuoro:
Kun myrskyinen, sysimusta syysyö
saartanut haahtesi on,
perin turhaan sa tuijotat pimeään –
pelastuksen ei pilkettä näy!
Soolo:
Hätä kasvava sielussa suuntaasi haparoit –
väylä on tuntematon. –
Kuoro:
Kohu kammottavin tuhoentein vain
salariutoilta korviisi käy.
Soolo:
Ah, ahdistusta ja kuolemankauhua
tulvillansa on yö!
Kuoro:
Kuin raskaat möhkälepaadet
painavat päälläsi pilvien liepeet,
allasi ahnaat aaltojen syvärit
karjuvat, – kiukusta sähisten
lyö taajaan toinen toistansa seuraava
vaahtopää kuohu sun purttasi – tiedä et,
tiiman tai kaksiko vielä
se kuohujen painetta kestää...
Pojat:
Omin voimin et voi sysisynkässä yössä
sun tuhosi tuloa estää...
Olet avuton keskellä aaltojen raivoa,
kahleissa pimeyden. –
Hyvin tiedät sa sen!
Soolo:
Hädän kourissa värisevä sielusi
tähyää pelastusta,
vaan –
Kuoro:
turhaan –
mistään ei mitään näy,
joka puolella vain kohu vimmattu käy;
edessä ja takana on yön seinä musta!
Tytöt:
Silloin, toivottomuus kun on suurin,
välkähtää valo yössä
kerran, toisen, kolmannen –
yhä jatkuen,
ja joka kerta
sädekimppu kirkkaasti valaisee
syyspimeää, myrskyistä merta.
Kuoro:
Pelastus!
Soolo:
Valotorni on työssä!
Kuoro:
Unen horteesta havahti vartija vihdoinkin siellä
ulinaan yömyrskyn ja kiiruhti lyhdyn luo.–
Pian alkoi se täyttää tehtävatään:
sädekiiloja iskeä yöpimeään.
Soolo:
Pelastus!
Kuoro:
Valotorni on työssä!
Heltisi kauhun ja kuoleman käsi
sun sielustasi. Sinä sait
yliotteen kamppaillessasi raivoavan meren kanssa.
Salakarien lomitse, välkkeessä valon
taas matkasi suunnan hait,
jota purjehtien pian haahtesi
sataman saavuttaa!


Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.