Valotorni

Valotorni. Kirjoittanut Emil Lindahl

Kuoro:

Kun myrskyinen, sysimusta syysyö

saartanut haahtesi on,

perin turhaan sa tuijotat pimeään –

pelastuksen ei pilkettä näy!

Soolo:

Hätä kasvava sielussa suuntaasi haparoit –

väylä on tuntematon. –

Kuoro:

Kohu kammottavin tuhoentein vain

salariutoilta korviisi käy.

Soolo:

Ah, ahdistusta ja kuolemankauhua

tulvillansa on yö!

Kuoro:

Kuin raskaat möhkälepaadet

painavat päälläsi pilvien liepeet,

allasi ahnaat aaltojen syvärit

karjuvat, – kiukusta sähisten

lyö taajaan toinen toistansa seuraava

vaahtopää kuohu sun purttasi – tiedä et,

tiiman tai kaksiko vielä

se kuohujen painetta kestää...

Pojat:

Omin voimin et voi sysisynkässä yössä

sun tuhosi tuloa estää...

Olet avuton keskellä aaltojen raivoa,

kahleissa pimeyden. –

Hyvin tiedät sa sen!

Soolo:

Hädän kourissa värisevä sielusi

tähyää pelastusta,

vaan –

Kuoro:

turhaan –

mistään ei mitään näy,

joka puolella vain kohu vimmattu käy;

edessä ja takana on yön seinä musta!

Tytöt:

Silloin, toivottomuus kun on suurin,

välkähtää valo yössä

kerran, toisen, kolmannen –

yhä jatkuen,

ja joka kerta

sädekimppu kirkkaasti valaisee

syyspimeää, myrskyistä merta.

Kuoro:

Pelastus!

Soolo:

Valotorni on työssä!

Kuoro:

Unen horteesta havahti vartija vihdoinkin siellä

ulinaan yömyrskyn ja kiiruhti lyhdyn luo.–

Pian alkoi se täyttää tehtävatään:

sädekiiloja iskeä yöpimeään.

Soolo:

Pelastus!

Kuoro:

Valotorni on työssä!

Heltisi kauhun ja kuoleman käsi

sun sielustasi. Sinä sait

yliotteen kamppaillessasi raivoavan meren kanssa.

Salakarien lomitse, välkkeessä valon

taas matkasi suunnan hait,

jota purjehtien pian haahtesi

sataman saavuttaa!

Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.