Valokuva.

Kirjoittanut Samppa Luoma


Kun nään taas kuvas, kultasuun
ja silmäsi suuret ja tummat,
niin outo on rintani riemu taas,
soi sielussa sävelet kummat.
Niin on, kuin silmies hehku tuo
elonintoa taas mulle antais,
hymyhuulesi niinkuin ennenkin
mun huoleni kauvas kantais.
Minä suutelen, kuva, sun kutrejas,
sua säilytän sydämmellä –
Vaan sydän se itkee ja ikävöi;
siltä puuttuu se hellä – se hellä –


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.