Valo haudalla

Kirjoittanut Saima Harmaja


Hautaan laskettu on rakas,
joka lämpimänä makas
ennen, poski puuntaen.
Kuinka jättää alle mullan
kidutetun ruumis-kullan
jaksaa sydän ihmisen?
Ravistaissa eron peikon
kuink’ ei nääntyis usko heikon?
Tuska mielen kukkuroi.
Mutta alta paaden jäisen
nousee sana pääsiäisen:
maatuen ei kuolla voi.
Kivun huumaa vahvempana
nousee vapahduksen sana:
Henki ylösnoussut on.
Siksi hautakiven alta
paistaa kirkas valon valta.
Kuilu kätkee auringon.


Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.