Valkolilja.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Kukkaniemen korvakkeessa kasvoi valkolilja,
Sinne kulki hilpeänä pieni neiti, Hilja,
Poimi kukkaisia
Monen muotoisia.
Valkoliljan loistottoman poimimatta jätti,
Punaruusut rinnallansa kotiansa lähti,
Lilja yksinänsä
Laski kyyneltänsä.
Nuorukainen törmänteellä tutki loistoisuutta
Sini-, puna-, keltakukat löys’, ain’ etsii uutta,
Kunnes pienokaisen
Huomas valkeaisen:
Kukka kaino, muoto nöyrä aarre arvokkaisin,
Puutarhaamme pääset sie kuin konsaan loistavaisin,
Siell’ ei kansa tallaa
Jalkojensa alla.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.