Valittaja
Valittaja. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Aamusta varhain myöhäisehen iltaan
- hän poraa, vaikeroipi vaivojansa,
- näin rääkkää ahtahia aivojansa
- ja tunnustusta vaatii tuttaviltaan.
- Kun ensi kerran valitustaan kuulee,
- niin kärsii hänen kärsimyksistänsä.
- Hän toisten tähden oman elämänsä
- ja onnensa on uhrannut – niin luulee.
- Vaan useamman kerran kun saa kuulla,
- niin tekee mieli lyödä vasten suuta.
- Ei apua hän kaipaa mitään muuta
- kuin aika tärähdyksen päähän puulla.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.