Valittaja.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


Aamusta varhain myöhäisehen iltaan
hän poraa, vaikeroipi vaivojansa,
näin rääkkää ahtahia aivojansa
ja tunnustusta vaatii tuttaviltaan.
Kun ensi kerran valitustaan kuulee,
niin kärsii hänen kärsimyksistänsä.
Hän toisten tähden oman elämänsä
ja onnensa on uhrannut – niin luulee.
Vaan useamman kerran kun saa kuulla,
niin tekee mieli lyödä vasten suuta.
Ei apua hän kaipaa mitään muuta
kuin aika tärähdyksen päähän puulla.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.