Valfrid Vasenius (runo)
| Valfrid Vasenius. (Entisten jatko-opistolaisten puolesta 18 27/5 98.) Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On hiirenkorvalla valkovyöhyt
- Ja kummut kukkia nostattaa.
- Niin lyhven lyhyt on Pohjan yöhyt
- Se valon voittoa julistaa.
- Kevättä kertovi taian tuomaa,
- Jumalan päivyen taian luomaa.
- Ja ilmass’ on kuni juhlamieltä.
- Niin suur’ ja kaunis on Suomenmaa!
- Ma kuulen viehtyen luonnon kieltä,
- Se oman henken’ on haastamaa;
- Ja on kuin soisi ja soisi yhä
- Alhoista, vaaroilta »Maamme« pyhä.
- Ja muistoin taakse ja toivoin e’elle
- Ajatus lämmin se liitelee.
- Nyt tuoksuu Tapion tanhut me’elle,
- Nyt päivyt Suomea suutelee,
- Nyt tuutii tuulonen toivon viljaa,
- Suomen suuret ne kylvi hiljaan.
- ***
- Sa lentomieiin kirkastit
- Tät’ aimomiesten työtä,
- Me näimme tähtein syttyvän
- Ja valaisevan yötä.
- Me näimme yönkin poistuvan
- Edestä päivän kirkkahan.
- Ol’ meille tutut miehet nuo
- Jo kotikunnahilta,
- Lukeissa heidän kirjojaan
- Vierähti moni ilta.
- Ja sydän nuori lämpeni,
- Se toivoi, hehkui, uneksi.
- Mut vasta Sinä aukaisit
- Kuin uuden mailman meille,
- Kun lämpömielin meidät veit
- Sa runon, aatteen teille.
- Niin suureks Suomi laajeni,
- Niin kalliiksi, niin pyhäksi.
- Unohtumattomat ne on
- Nuo tiimat, jolloin siellä
- Me kuuntelimme Sinua
- Innostuin hehkumiellä,
- Jaloa henkes lentoa
- Kun saimme seurata.
- Oi kiitos kaikesta kauniista,
- Mi maass’ ei koskaan maada!
- Oi kiitos kaikesta suuresta,
- Jota kalman käs’ ei kaada!
- Se sielussamme nyt unelmoi, –
- Se kerran kukkia voi!
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.