Vainajain päivänä
Vainajain päivänä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On päivä vainajain.
- Oi nukkujia Herra siunatkoon,
- Hän siunatkoon myös valvojia meitä! –
- Käy kanssain äänetöinten kartanoon,
- Käy maahan hiljaiseen,
- Ja arkihuoles hetkiseksi heitä.
- Tääll’ on niin rauhaisaa.
- Vain tuuli latvoissa se huminoi,
- Ja keltalehdet kattaa kummut kultaan.
- Maan lapsen lehteen verrata myös voi.
- Noin lailla lehden myös
- Hän vaipuu elon lyhven jälkeen multaan.
- Mut elon mimmoisen? –
- Jo aikain aamusta siin’ ollut on
- Niin paljon murhetta ja pettymystä.
- Tiepuoleen usein vaipuu voimaton,
- Ja tylyys rehoittaa
- Ja sorto laulaa väärän ylistystä.
- Yks ainut, ainut vaan
- On pyhä ollut päällä laajan maan,
- Mut Hän se ainut oli armollinen.
- Hänellä nim’ on rauhan ruhtinaan,
- Ja veljen rakkaus
- Povessa Hällä oli taivahinen.
- Siks yksin Hänellä
- On oikeus ja valta tuomita
- Maan eksyviä lapsosia meitä.
- Hän näkee syyt, Hän katsoo aikeita,
- Ja kaikki ymmärtäin
- Hän harhaan käynyttä ei luotaan heitä.
- Tääll’ alla kumpujen
- Niin monta siunattua nukahtaa,
- Ja monta, joist’ ei paljon hyvää muista.
- Mut armoos, Herra, uskoa ne saa,
- Sa näet syvempään,
- Ikuiseen tuskaan Sin’ et heitä suista.
- On päivä vainajain.
- Oi nukkuneita Herra siunatkoon,
- Hän siunatkoon myös valvojia meitä!
- Me ihmislapset kalman kartanoon,
- Asuntoon hiljaiseen,
- Tulemme kaikki elon eri teitä.
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.