Vain siintävä silta
| Vain siintävä silta. (Wille Wessmanin muistoksi.) Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Kun päättyvi elämän tie,
- vain siintävä silta
- on kuolema sille,
- ken Herrassa nukkui, –
- vain siintävä silta,
- mi täydellisyytehen vie.
- Ma kasvosi kaunihit nään,
- ja taivahan rauha
- on ylhäinen niissä.
- On vaimennut vaiva,
- ja Mestarin rauha
- se saartavi suojasi tään.
- On muistoja mielessä mun
- Niin useinpa täällä
- taa elämän nähdä
- sun henkesi halas,
- niin useinpa täällä –
- nyt vapaa on henkesi sun.
- Nyt näät sinä autuuden maan,
- ja kirkkaus Herran
- sun tielläsi loistaa,
- ja niinkuin sa uskoit
- on rakkaus Herran
- ain’ iäti rajaton vaan. –
- Kun päättyvi elämän tie,
- vain siintävä silta
- on kuolema sille,
- ken Herrassa nukkui, –
- vain siintävä silta,
- mi täydellisyytehen vie.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.