Vaimolleni

Vaimolleni Kirjoittanut Arvid Genetz

Minä kiittelen onnean’ aimoa,

Joka suuntasi lempeni Sinuun,

Ja ma kiitän Luojoa taivahan,

Ja ma Sulleki kannan kiitostan’,

Kun kiintyi lempesi minuun:

Sinä vartia mieleni puhtauden,

Sinä ensi ja ainoo armahuen’,

        Sua kiitän!

Vuoskymmentä toista jo vierinyt on,

Kun mulle sa itsesi annoit,

Ja Sa kestit kanssani kaiken työn,

Levätessänikin monen valvoit yön,

Sekä päivän heltehen kannoit:

Työkumppani kallis, kultainen,

Osan-ottaja kaikkien rientojen,

        Sua kaipaan!

Kaks tainta meiltä jo Taivainen,

Tien viittoen luokseen, niitti,

Ja mun tarhani täällä, mun pienoseni,

Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi,

Meit’ yhdemmäks yhä liitti:

Emo lasteni hellä ja suuttumatoin,

Yhä rakkaudessasi muuttumatoin,

        Sua siunaan!

Jos vielä mä kanssasi yhtyä saan

Sekä istua taas sylityksin,

Niin suutelen ääneti silmääs Sun,

Ja Sa kuulet vain, miten rintani mun

Lyö sulle, ja Sullen yksin:

Kotilieteni Sie hyvä haltiatar,

Sinä mieleni yksinvaltiatar,

        Sua lemmin!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.