Vaikeneva lapsi.

Kirjoittanut Katri Vala


Kuulen lasten itkevän äitiensä luokse
ahneen elämän vahvaa itkua.
Sinä vaikenet, elämäni,
olet ikuisesti vaikeneva.
Sinun äänettömyytesi alla
olen minä kuin pimenevä maa,
kun aurinko on kuollut,
kauan sykkinyt elämä,
jonka valtimo määräänsä vailla
vuotaa tyhjyyteen.
Hourien uneksin itkustasi:
kuin punainen lintu se lehahtaa murheeni pimeään.
Ihanasta onnesta nauran minä
sinun itkusi tähden.
Havahdun ahneen elämän
vahvaan itkuun.
Sydämeni värisee
verentumma, putoava pisara
kuilun partaalla.
Olen tuskanpimeä maa,
kaukaiset auringot
eivät valaista voi,
yöni vain tihenee niistä.
Oma aurinkoni on kuollut.
Sinä vaikenet, elämäni.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.