Vahingoita.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Jo tiukusetkin tyyntykää,
Mun tieni hautaan johtaa,
Ja pientä valon kipinää
En matkallani kohtaa.
Mull’ itse Herra ruusut loi:
”Sä seppel sido noista!” –
Vaan lempo kukkaisiini toi
Tallaajaa kaikenmoista.
Niin Herra laati kanteleen:
”Sä lapsi, soita tuota!”
Mä romautin halki sen
Ja hiivin pois sen luota.
Mun Herra Helmen nähdä soi:
”Hei, lapsi, valon arka!” –
Se katosi, en elää voi
Vaan hautahani karkaan.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.