Vaeltaja (Vala)
| Vaeltaja. Kirjoittanut Katri Vala |
I.
muokkaa- Ah, aamuun kullanhohtavaan
- mun kiurun laulu herätti.
- Sen pesän viereen apilaan
- mun oli ilta tuonut.
- Taas uusi päivä edessäin
- kuin kultaharppu helisee.
- Nyt valmis huimaan matkahan
- oon kanssas, kehrä auringon!
- Jo metsän lähdepikariin
- suun ahnaan olen kastanut,
- ja ilman sinisen viinin
- soi huume kautta suonien.
- Hei, hattarat, mua saattamaan
- nyt valkein ratsuin, nauraen!
- Käyn suurten merten yli
- ma maahan kauniin prinsessan.
- Saa ketjun kastehelmisen
- kuun puoliskossa hän!
- Ah, elämä, on jalkojesi jäljet
- niin ylen ihanat!
- Kuin maailman kaikki soittimet
- voi sydän visertää,
- kun kukat pienin käsin tarttuu saappaihini, kysyy:
- Sun mihin tänä iltana
- saa ehtootähti nukuttaa?
II.
muokkaa- On hunnun synkänpimeän
- nyt tähdet yli kasvojensa heittäneet.
- Lie suru siellä jossakin,
- lie joku tähti kuollut.
- Mun ylväs vaeltajariemuni
- on kylmään viimaan sammunut.
- Niin jalkojani väsyttää,
- ja sydän on kuin surullinen lintu.
- Ma ajattelen: jossakin
- on koti, jonka ikkunoista
- käy valovirta yöhön pimeään
- ja onnellinen nauru rakkaitteni.
- En vain tietä löydä,
- kaikki ikkunat on vieraat.
- Varkain katselen mä niihin silmin janoisin
- ja kaipaan hellää kättä, hurmaa askareiden
- ja itken tylyyn aitaan nojaten.
Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.