Vaeltaja (Liiv)

Vaeltaja. Kirjoittanut Juhan Liiv

Suomentanut Osku Velho.

Tulin kaupungista. Lunta

satoi. Työtä saanut en.

Lunta satoi. Jalka hervas.

Lopen, lopen nälkäinen.

Haipuu tie, ei tulet tuika,

on niin myöhäinen.

Ei näy. Vihdoin tuikahtaapi

valo pienoinen.

Koputan ja sisään astun,

väki hyvää, iloisaa.

Tyttö uunist’ ottaa leipää,

uutta leipää – aatelkaa!

Lämmin pirtti, tuoksu armas –

Tyhjä vatsa – »Ottaisko

vieras ehkä lämminleipää?»

Tuossa taittoi palan jo.

Suuren palan uutta leipää!

Ah, se maistuu hyvältä.

Lämmin leipä, lämmin sydän,

eho perheenemäntä.

»Mistä tulet, kunne kulet,

vaimo onko, vieras mies?»

Sieltä tulen, sinne kulen,

olen köyhä matkamies.

»Liekö veljiä tai sisar?

Isä, äiti elävät?»

Minä yksin. Karvas tosi,

kaikki nurmeen menivät.

»Tipu-tipu, tipu-tipu –

Tää on kukko, suurempi –

Mull’ on neljä kananpoikaa».

Niin ne siellä puheli...

Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.