Vaasan marssi.
Jääkäriprikaatin kunniamarssi.
Kirjoittanut Zacharias Topelius
Säveltänyt Karl Collan. Vuonna 1864 julkaistu sävellys löytyy ruotsinkielisestä Wikikirjastosta alkuperäisellä nimellä Wasa Gymnasisters Sång. Suomentanut Alpo Noponen.



Lähde: Suomen sotilaan lauluja. 1933. Neljäs painos. Koonnut Sotilaspoika. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.

Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Miss’ aukee laaja Pohjanmaa,
Veet merten, virtain vaahtoaa,
Me siellä maassa hallojen
Niin kasvoimme kuin kuuset sen;
Ei niitä sää voi säikyttää,
Ei kuihtumaan saa talvetkaan,
Ei kuihtumaan saa talvetkaan,
Ei puute, kurjuus korpimaan,
Ei kuihtumaan saa talvetkaan,
Ei puute, kurjuus korpimaan.
2. Kun kevään linnut lauleli
Ja päivä ehtoon unhotti,
Maan verhos kukat loistollaan
Ja aallot loiskui rantamaan;
Se tunteiden murs’ kahlehen,
:,: Miel’ intoa sai taistella :,:
Vapauden, valon puolesta. :,:
3. Kaikk’ kentät meidän rantaman
Veress’ on Suomen leijonan,
Se jälkeen voiton, tappion
Tääll’ yhtä suuri ollut on
Ja laulajan sai mahtavan
:,: Min ääni sen taas valveillen :,:
Saa kerran yöstä hautojen. :,:
4. Ja rauhan joukko valppahin
Riens’ täältä katsein kirkkahin;
Se synnin yötä, kuolemaa
Vuoks ihmisyyden vastustaa
Ja lyyrassa on vaakuna,
:,: Vaan kultaisen sen seppelen :,:
Uhraamme valon vallallen. :,:
5. Ei nimi Vaasan poikien
Voi koskaan jäädä unheesen,
Se mainehen ja arvon saa,
Se suuriin töihin velvoittaa.
Sen kalleinta on kunnia,
:,: Sen tuomion saa kunnoton, :,:
Se määrän suuren pannut on. :,:
6. Kuin aallot järvein tuhanten
Käy rannoillamme yhtehen,
Niin liittohon myös meidät saa
Sun nimes, kallis synnyinmaa.
Jos vainomies sun sulkee ties,
:,: Niin kuolemaan me taistellaan :,:
Kuin Vaasan urhot ainiaan. :,:
7. Et turvatta sa, Suomi, jää
On vankka pohjas ranta tää
Ja muuris meidän olla suo,
Jot’ eivät myrskyt maahan luo.
Pois unteluus ja hervakkuus
:,: Niin onnehen maan pohjoisen :,:
Vie kunto työ sen poikien. :,: