Vaasan marssi

Vaasan marssi. Jääkäriprikaatin kunniamarssi. Kirjoittanut Zacharias Topelius

Säveltänyt Karl Collan. Vuonna 1864 julkaistu sävellys löytyy ruotsinkielisestä Wikikirjastosta alkuperäisellä nimellä Wasa Gymnasisters Sång. Suomentanut Alpo Noponen.

Lähde: Suomen sotilaan lauluja. 1933. Neljäs painos. Koonnut Sotilaspoika. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.

Miss’ aukee laaja Pohjanmaa,

Veet merten, virtain vaahtoaa,

Me siellä maassa hallojen

Niin kasvoimme kuin kuuset sen;

Ei niitä sää voi säikyttää,

Ei kuihtumaan saa talvetkaan,

Ei kuihtumaan saa talvetkaan,

Ei puute, kurjuus korpimaan,

Ei kuihtumaan saa talvetkaan,

Ei puute, kurjuus korpimaan.

2. Kun kevään linnut lauleli

Ja päivä ehtoon unhotti,

Maan verhos kukat loistollaan

Ja aallot loiskui rantamaan;

Se tunteiden murs’ kahlehen,

:,: Miel’ intoa sai taistella :,:

Vapauden, valon puolesta. :,:

3. Kaikk’ kentät meidän rantaman

Veress’ on Suomen leijonan,

Se jälkeen voiton, tappion

Tääll’ yhtä suuri ollut on

Ja laulajan sai mahtavan

:,: Min ääni sen taas valveillen :,:

Saa kerran yöstä hautojen. :,:

4. Ja rauhan joukko valppahin

Riens’ täältä katsein kirkkahin;

Se synnin yötä, kuolemaa

Vuoks ihmisyyden vastustaa

Ja lyyrassa on vaakuna,

:,: Vaan kultaisen sen seppelen :,:

Uhraamme valon vallallen. :,:

5. Ei nimi Vaasan poikien

Voi koskaan jäädä unheesen,

Se mainehen ja arvon saa,

Se suuriin töihin velvoittaa.

Sen kalleinta on kunnia,

:,: Sen tuomion saa kunnoton, :,:

Se määrän suuren pannut on. :,:

6. Kuin aallot järvein tuhanten

Käy rannoillamme yhtehen,

Niin liittohon myös meidät saa

Sun nimes, kallis synnyinmaa.

Jos vainomies sun sulkee ties,

:,: Niin kuolemaan me taistellaan :,:

Kuin Vaasan urhot ainiaan. :,:

7. Et turvatta sa, Suomi, jää

On vankka pohjas ranta tää

Ja muuris meidän olla suo,

Jot’ eivät myrskyt maahan luo.

Pois unteluus ja hervakkuus

:,: Niin onnehen maan pohjoisen :,:

Vie kunto työ sen poikien. :,: