Vaasalaisen mietteitä

Vaasalaisen mietteitä. 12 p. Elokuuta 1878. Kirjoittanut J. Kr. Svanljung

Lyhyessä kertomuksessani Vaasan läänin maanviljelysseuran kesäkokouksesta Kruunupyyssä, luettava Keski-Suomen 59 numerossa, en hoksannut mainita, että tässä kokouksessa myös väitettiin missä tulevan kesän kokous olisi pidettävä. Evijärveläiset ja Ilmajokelaiset vaativat sen kumpiki tykönsä. Tämä seikka kumminkin päätetään vasta talvikokouksessa Vaasassa 1 p:nä Helmikuuta 1879. Siihen asti ennättää moniki seurakunta, joka haluaapi kesäkokousta helmaansa saada, tästä tehdä esityksen maanviljelysseuran johtokunnalle. Mainitut kokoukset ovat tätä ennen pidetty:

V:na 1864 Ilmajoella.

   ”    1865 Jyväskylän Jokelassa.

   ”    1666 Närppiössä.

   ”    1667 Kokkolan kaupungissa.

   ”    1666 Alavuudella.

   ”    1869 Korsholman maanviljelyskoulussa Vaasan alustalla.

   ”    1670 Vintalassa.

   ”    1871 Lapualla.

   ”    1872 Saarijärven Tarvolassa.

   ”    1673 Pietarsaaren kaupungissa.

   ”    1874 Härmässä.

   ”    1875 Vöyrillä.

   ”    1676 Kalajoella.

   ”    1677 Korsholman maanviljelyskoulussa.

   ”    1878 Kruunupyyssä.

Tästä nähdään, että seitsemän kokousta on pidetty ruotsalaisissa, kuusi Pohjanmaan suomalaisissa ja ainoastaan kaksi Keskisuomen paikkakunnissa. Minä olen ollut läsnä jokaisessa näissä, paitsi Alavuudessa ja Kauhajoella, ja voin taata, että niistä on seurannut jommoinenkin etu, niin ruumiillinen kuin hengellinen, varsinki niille seurakunnille, joitten rajain sisällä kokoukset on pidetty. Tarpeellinen olisi siis, ettei antaa näitä oppimisen ja harjoituksen tiloja, jotka ainoastaan kerta vuodessa ovat tarjonna, käsistäänsä huilata. Minun mieleni mukaan olisi tulevan kesän kokous pidettävä, ei Ilmajoella, eikä Evijärvellä, vaan Viitasaarella, Kivijärvellä, eli Karhulassa. Viisi eli kuusi vuotta tätä ennen Karstulaiset pyysivät saada kokouksen tyköänsä; silloin ei pyyntöä myönnetty, vaan eikähän nyt mahtaisi käydä paremmin, jos pyyntöä kerrottaisiin. Kukatiesi mahtaisivat Viitasaarelaiset eli Kivijärveläiset kuitenkin ottaa etukäden jos ne puolestansa ryhtyisivät asiaan kiini. Tarvolan kokouksessa juotiin Keskisuomen malja runolauseella, joka muistaakseni oli, jos ei sana sanassa, niin ainaki mieltä myöten, näin kuuluva:

”Keskisuomen kukkulaiset,

Synkät metsät, syvät järvet,

Viheriät, kauniit saaret,

Hankikankaat, kosket, salmet,

Tarhat, kullankasvu-pellot –

Mahtaneeko meidän maassa

Ihanampaa Luojan työtä?

Näitä kauniita katsoen

Olen välistä miettinyt:

Minkälainen miesten mieli

Mahtaa näissä seuduin olla?

Oisko tervahaudat heille

Pahan luonnon synnyttäjä,

Oisko kasket kasvattana

Heille pimeän sydämmen?

Eiköön ennen kauniit saaret,

Jotka loistaa järvilöissä,

Eiköön ennen kukkulaiset,

Kankaat, tarhat, kosket, salmet,

Ole heille hellän mielen,

Lempeän ja rakkaan suoneet?

Täällä nyt oon vastauksen

Näille kysymykselleni

Arvaamani mukaan saanut:

Jäykkä Keskisuomalaisten

Luonto on, vaan hellä sydän

Asuu heidän rinnassansa.

Suomen paras lauluniekka,

Vaikka perin-pohjalainen,

Oppi täällä isänmaataan

Rakastamaan, oppi täällä

Seppelemään runojansa.

Totta näistä paraan tuntee

Joka Keskisuomalainen,

Muistaa miten Paavo muinen

Jakoi viljat naapurilleen?

Ottakoon hän esimerkin

Tästä Paavon jalotyöstä!

Suokoon hälle taivaan Herra

Rakkautta, lempeyttä,

Oman onnen kasvatteeksi,

Koko Suomen kunniaksi!”

Olisipa hupainen nähdä, vieläkö lempeys elää Keskisuomessa, eli ovatko viime vuosina hirsikinkerit sen hajottaneet ympäri maailmaa.

Yhdestä toiseen! Vuonna 1865 perustettiin Vaasan läänin metsästys-yhtiö, joka sittemmin on eleskellä tipertellyt ja vieläkin voimassa pysyy. Mutta tämäpä Keskisuomalaisille turhalta tuntui, eikä tahtonut moni heistä luopua pahasta tavastansa metsän viljaa vuosikauden nauttia. Yhtiön asiamies Jyväskylässä valitti jo vuonna 1866, ettei hän ole voinut kehoittaa yhtäkään herrasmiestä mainitussa kaupungissa ruveta yhtiön jäseniksi, mutta nimitti kuitenki kolmekymmentä, joille myös kutsumuskirjeitä lähetettiin. Näistä kolmestakymmenestä ainoastaan kaksikolmannesta, eli kaksikymmentä, kehtasi lähettää kirjeet takaisin ja pyytää itsensä tästä kunniasta vapaaksi! Löytyi nimismiehiäkin, jotka eivät ruvenneet yhtiön asiamieheksi seurakunnissaan, vaikka tiesivät, että läänin maaherra on yhtiön esimies. Koko Keskisuomessa yhtiö ei ole löytänyt kun yhden ainoan asiamiehen, joka on kaikin puolin kiitettävästi, innolla ja taitavuuvuodella tätä ammattia toimittanut; ja tämä ainoa on Kivijärven kirkkoherra Viktor Konsin. Jos muut asiamiehet hänen esimerkkiänsä seuraisivat, niin yhtiön tarkoitukset kyllä edistyivät. Olen sanomalehdissä lukenut, että Keskisuomeen nyt aivotaan saada toimeen omituinen metsästys-yhtiö. Jos niin on, minä tälle nuorelle veljelle toivon pitkän i’än, ison onnen ja hyvät vaikutukset; sen pitäsi voida metsänviljan luvattomalla pyyntöajalla säilyttää, metsän-petoja ja petolintuja hävittää, kuin myös hyviä pyssymiehiä kasvattaa.

Vaasan yhtiö piti kilpa-ampumisen toissa päivänä Sandvik nimisen ravintolan rannalla. Viisitoista pyssymiestä täällä kilpaili, itsekuki neljällä laukasemalla. Ensimäisen palkinnon, 25 markkaa, voitti entinen sotamies Patron, toisen, 15 markkaa, Tullinpäällysmies Gröhn ja kolmannen, 10 markkaa, kauppias Spolander.

Heinänsaalis on Vaasan puolessa ollut hyvin runsas. Rukiita aletaan kenties huomenna leikkaamaan. Hallasta me emme ole paljoa tienneet. Tänä päivänä lämmin sade.

Jussi Kanervainen [J. Kr. Svanljung].

Lähde: Keski-Suomi 17.8.1878.