Väsyneitä puita

Väsyneitä puita Kirjoittanut Mikael Lybeck

Yö, jota kauan, kauan varroimme, lujaan

ympäri päittemme sulkeutukoon!

Myrsky ei lepää,

aallot eivät asetu –

ei aamu meitä varro;

törmällä seisomme, kaukana, kauimpana.

Lyö runkomme, myrsky, lyö viimeinen vastus

juurista syömessä vanhan maan!

Yö ei sitä kerro,

aallot eivät asetu –

ei aamu meitä varro;

mut ei taipua, murtua vaan ... vain murtua.

Lainehet ahnaat, laajaksi hautamme luokaa,

tehkää suureksi kaatumisemme!

Kerran vaikenee myrsky,

kerran valkenee yökin –

ei meitä aamu varro;

uuvuimme myrskyssä seisomaan, myrskyssä sotimaan.

1903.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.