Västäräkin mielessä herää ihmeellinen kaipuu

Västäräkin mielessä herää ihmeellinen kaipuu.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Näinpä haihtumistaan haihtui
hiljaa toukokuiset päivät,
sää jo lämpeni, ja hallat
harmaat jäljemmäksi jäivät.
Ja kun västäräkki katsoo
ikkunasta päivän terää,
sydämessään kaiho kumma
yhä heräämistään herää.
Ihmislasten luona kyllä
tuntee oivalliseks’ olon,
silti kalvavainen kaipuu
kasvamistaan kasvaa polon.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.