Vänrikki Stool
| Vänrikki Stool. (Verkkonsa ääressä illan pimetessä.) Kirjoittanut Severi Nyman |
| Runo on ilmestynyt ensimmäisen kerran Aamulehdessä 1902. Oskar Uotila kirjoitti siihen vastineeksi runon ”Vänrikki Stoolille”. |
- Kun mun Suomeni päivä on laskussaan
- Ja tupani tummuvan näyttää,
- Minä mietin eespäin, ma mietin taa, –
- Mut se yks minun mieleni täyttää.
- Ma uneksin urhoja uljaita
- Ja miehiä miekkavöitä,
- Minä muistelen Munterit, Maaherrat,
- Ja Stoltein sankaritöitä.
- Minä uneksin rivin ryysyisen
- Ja mustan ja vankan kuin muuri,
- Kukin silmä on kylmä kuin kuolema,
- Ja jok’ainoa sydän on suuri!
- Ja jos, jos joku heikkona horjahtais
- Ja rikkoen rivit heittäis,
- Niin torpan tyttöset itkisivät,
- Spelt inhoten silmät peittäis.
- Ja ma vaivun mun onneni hurmioon,
- Ei viel’ ole aikas ilta!
- Oman poikani posket ma hehkuvan nään
- Etumaisilta patterilta! – –
- Mut ma havahdan onneni haaveista,
- Se oli vain unten lainaa,
- Ne on kuolleet ne Munterit, Maaherrat,
- Ja torpan tyttö on vainaa.
- Näen Stolteja muutaman, Speltin myös,
- Min silmät sumeina hohti,
- Mut Suomeni surkean armeijan
- Näen kulkevan pohjaa kohti.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.