Väinämöisen soitto

Väinämöisen soitto. (Lauletaan kuin: ”Djupt i hafvet på demantehällen” j. n. e.) Kirjoittanut Minna Krohn

Hongikossa sulo-ääni kaikkuu

Väinön kaunihin kantelen.

Kauvas soitto-säveleensä raikkuu

Yli vuorien, vesien.

Laulu voimallansa luonnon lumoaa,

Surun, huolen, murheen yli voiton saa,

Sointuisuutta se synnyttää

Ja sydämiä kaikkein miellyttää.

Järven laineet hiljaan aaltoellen

Esiin Vellamon kantavat.

Tapiolan immet kainostellen

Joka oksalle istuvat.

Ilman sankaritkin alas laskeutuu,

Pienet laululinnut myöskin kokoontuu,

Eivät pedot nyt puutukkaan,

Soittoa Väinämöisen kuullessaan.

Kaiku Suomen laulu, Suomen kieli

Yli rakkahan isänmaan!

Voittaos sä Suomen kansan mieli,

Puoleks’ ei, mutta kokonaan!

Juurru kiinteästi joka sydämeen,

Kasva siellä tammen lailla vitkalleen,

Ole vapaa ja peloton,

Sun voittos kerran loistavainen on!

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.