Vähät soiteltavat

Vähät soiteltavat. Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius

Soitan, soitan soittoani,

Kantelettani kaputan.

Ei ole’ soiteltavani,

Suuria saneltavani.

Mitäs soitti Väinämöinen,

Lauloi laatu sankarien,

Kuinpa karhukin kavahti,

Tanssihin väkevä taipu;

Kun itsekin kyyneleitä

Vanha vuodatti ilosta?

Sotako sulatti rinnan,

Taikko tappelu verinen?

Ei suone’ sota iloa,

Tappo mieltä taidollista.

Soitan, soitan soittoani,

Kantelettani kaputan;

Vaikka soitan varpusesta,

Laulan leivosen elosta:

Puut ovat pienetkin hyviä,

Ja paraita paikassansa’.

– sk –

Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 23. marraskuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.