Väärä viinin jumala

Väärä viinin jumala. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Zeus isä, Semeles äiti on tuon pojan kaunihin, jonka

– taivahan lahjana kun suukon hän suo rypäleen –

ruusuin, myrtein kaunistaa sulotar, ja hän vielä

nyt yhä lauluiss’ on verraton, kuolematon. –

Tuonko sä vertainen, sinä henki, min kattilan höyry

luo kuni peikon? Niin, peikon on taito, mi luo

siitä, mi on elo, ruoka ja voima ja onni ja riemu,

vain häviön, rikoksen, turmion, kuolemankin.

Kerskutko, tyhmän pöyhkä, ett’ äitisi on jalo Ceres?

Käy Manalaan kuni hän siis, veli Proserpinan.

Yhtynyt helvetin peikkoon äitisi on ihan varmaan.

Vietteljä! kristallein tarjoten vain elämän

luultua vettä, sä itsesi teet valon enkeliks; mutta

sun toki ilmaisee sen siniliekki. Jo sun

henkesi – niin erilainen viinin henkehen nähden –

ilmaisee asuvan saatanan itsessäs.

Kiitos teille, mit liiton jo laaditte vastahan väärää!

Nuoret! Oikea myös pettää voi: varokaa!

Tuota te vain sulolauluin, riemuiten ihastelkaa,

vaan ei juopuen sen liekkihin heittäyten.

Synty sen äidist’ on, min taivahan leimaus poltti.

Niin elon, jonka se luo, itse se jäytävi myös,

liiaksi jos liki käy useasti sen liekkiä, josta

lämpimän saa, varoen, voiman ja terveyden.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.