Uutta vuotta odottaissa

Uutta vuotta odottaissa.

Kirjoittanut Olavi Puro


Jo päättyy vanha vuosi. Hetki vaan
Ja helmaan vaipuvi se ijäisyyden.
Taas kansa kokoontunut varttumaan
On uuden alkua. Nyt ihmisyyden
Ja oikeuden silmä katsahtaa
Ken uutta vuotta oikein odottaa
Ja siltä toivoo oikeuden töitä:
Palatsi rikkaan täynnä loistoa
On vanhan vuoden viime herkinä,
Ja rikkaan miehen sydän toivoa
Näin uhkuaa: ”Ollos’ vuosi kilttinä
Kotini komeudella kaunista,
Parhaimmat herkut pöytään valmista
Niin sua kiitän. Maljas’ uusi vuosi!”
Vaan maiden mahti herra oottelee
Näin uutta vuotta: ”Kansa tarvitseisi
Mukamas vapautta, ja kohtelee
Se petturina, jos ken tuomitseisi
Yhdenkin vaatijoista vankilaan
Vaan ensivuonna nousen vaatimaan,
Et kansan ”villitsijät” hirtettäisi.”
”Ja vaatimus, et kaikki kansa saisi
Paremmat päivät taas mieletöntä.
Et silloin enää kukaan tunnustais
Korkeiden valtaa, ja se säädytöntä
Ois kerrassaan. Siis yhä kurjemmat
Mä olot laitan, että alttiimmat
Ois kaikki suorittamaan palvelusta.”
Kirkossa virret, messut kajahtaa;
Myös siell’ on uuden vuoden varttujoita,
Ja pappi saarnaa. Heille aatos saa:
”Nyt kirkossa on paljon nukkujoita,
Ja myöskin niitä, joilta saatavat
On saamatta. He varmaan uskovat,
Et Jumala ja pappi säälii heitä.”
Majassa köyhän työssä raatajan
On nälkä uutta vuotta varttumassa.
On talvi kylmä, työtä puuttuvan
Nyt kuuluu tuhansilta. – Vuotehessa
Sairaana lepäsi vaimo, lapsensa.
He vastaan ottaa uuden vuotensa
Kasvoilla näljän tuoma kuolon kalma.
On kylmä vankikoppi, kosteat
Sen muurit – kaikki ilman mitään uutta –
Sen asujamen silmät raukat
Ja rinta veltto, täynnä tuskaisuutta. –
Lie rikkonut tai ei, vaan kiduttaa
Ei enää saa kun kerran kadottaa
Pakosta täytynyt on vapautensa.
Vaan yksi maailmoiden mahtava
Ja suuri joukko oottaa uutta vuotta,
Min joukon sydämissä valtava
On veljeysaate, jonka voimaa suotta
Maailman mahtajatkin sotravat
Tän kansajoukon voimat valtavat
Kukistaa valtaherrain painostuksen.
Tää joukko tarmokkaasti taistelee
Edestä ihmisyyden aatteen suuren,
Totuutta, oikeutta varjelee
Ja poistaa sorron, valheen, väärän juuren.
Kun saapuu uusi vuosi, toive tää
Tän joukon sydämiä lämmittää:
”Pois sorto! Oikeus ja totuus voittoon!”

1. 1. 08.

Heikku P[uro].


Lähde: Eteenpäin 4.1.1908.