Uutta vuotta odottaissa
| Uutta vuotta odottaissa. Kirjoittanut Olavi Puro |
- Jo päättyy vanha vuosi. Hetki vaan
- Ja helmaan vaipuvi se ijäisyyden.
- Taas kansa kokoontunut varttumaan
- On uuden alkua. Nyt ihmisyyden
- Ja oikeuden silmä katsahtaa
- Ken uutta vuotta oikein odottaa
- Ja siltä toivoo oikeuden töitä:
- Palatsi rikkaan täynnä loistoa
- On vanhan vuoden viime herkinä,
- Ja rikkaan miehen sydän toivoa
- Näin uhkuaa: ”Ollos’ vuosi kilttinä
- Kotini komeudella kaunista,
- Parhaimmat herkut pöytään valmista
- Niin sua kiitän. Maljas’ uusi vuosi!”
- Vaan maiden mahti herra oottelee
- Näin uutta vuotta: ”Kansa tarvitseisi
- Mukamas vapautta, ja kohtelee
- Se petturina, jos ken tuomitseisi
- Yhdenkin vaatijoista vankilaan
- Vaan ensivuonna nousen vaatimaan,
- Et kansan ”villitsijät” hirtettäisi.”
- ”Ja vaatimus, et kaikki kansa saisi
- Paremmat päivät taas mieletöntä.
- Et silloin enää kukaan tunnustais
- Korkeiden valtaa, ja se säädytöntä
- Ois kerrassaan. Siis yhä kurjemmat
- Mä olot laitan, että alttiimmat
- Ois kaikki suorittamaan palvelusta.”
- Kirkossa virret, messut kajahtaa;
- Myös siell’ on uuden vuoden varttujoita,
- Ja pappi saarnaa. Heille aatos saa:
- ”Nyt kirkossa on paljon nukkujoita,
- Ja myöskin niitä, joilta saatavat
- On saamatta. He varmaan uskovat,
- Et Jumala ja pappi säälii heitä.”
- Majassa köyhän työssä raatajan
- On nälkä uutta vuotta varttumassa.
- On talvi kylmä, työtä puuttuvan
- Nyt kuuluu tuhansilta. – Vuotehessa
- Sairaana lepäsi vaimo, lapsensa.
- He vastaan ottaa uuden vuotensa
- Kasvoilla näljän tuoma kuolon kalma.
- On kylmä vankikoppi, kosteat
- Sen muurit – kaikki ilman mitään uutta –
- Sen asujamen silmät raukat
- Ja rinta veltto, täynnä tuskaisuutta. –
- Lie rikkonut tai ei, vaan kiduttaa
- Ei enää saa kun kerran kadottaa
- Pakosta täytynyt on vapautensa.
- Vaan yksi maailmoiden mahtava
- Ja suuri joukko oottaa uutta vuotta,
- Min joukon sydämissä valtava
- On veljeysaate, jonka voimaa suotta
- Maailman mahtajatkin sotravat
- Tän kansajoukon voimat valtavat
- Kukistaa valtaherrain painostuksen.
- Tää joukko tarmokkaasti taistelee
- Edestä ihmisyyden aatteen suuren,
- Totuutta, oikeutta varjelee
- Ja poistaa sorron, valheen, väärän juuren.
- Kun saapuu uusi vuosi, toive tää
- Tän joukon sydämiä lämmittää:
- ”Pois sorto! Oikeus ja totuus voittoon!”
1. 1. 08.
Lähde: Eteenpäin 4.1.1908.