Uusien virsikirjain johdosta

Uusien virsikirjain johdosta. Ylivieskasta, 7 p. Helmik. Kirjoittanut Isak Nevasaari

Kerran yksin istuissani

Otti aate aivoihini,

Miete mieleeni livahti,

Tuli mulle tutkimista,

Surumielin miettimistä,

Jouduin tuosta tuumimahan,

Kun mä lu’in korjattua

Virsikirjaa oi’ottua,

Jossa ompi Suomen kieli

Kovin paljon korjattua,

Että kansa kaikin paikoin

Tuskin tuntee omaksensa

Kieltä uuden virsikirjan.

Outo ompi oikominen,

Kirja kullan kääntäminen,

Hyvä kenen viisahaksi

Luoja teki ihmiseksi,

Että osaa osotella,

Herran sanaa sovitella

Suomen kielen kuoren alla,

Kansan lailla lauleskella.

Vaan parempi ois’ mielestäni

Ettei olis ottavaista,

Tuntohomme sattuvaista

Ihmisehen ilkiähän,

Synnin pesään hirviähän

Noissa kansan kirjasissa,

Virsikirjoissa kosolta,

En mä pidä parahana

Sielumme myös tavarana

Että saadaan sievistellä,

Herran sanaa koristella

Runomittaan mieluisahan,

Ulkoasuun uhkeahan.

Siten sana sotketahan

Henki poi’es heitetähän.

Kaikki ompi vajanaista,

Mikä ompi ominaista

Ihmisellä itsellänsä,

Kuolevaisen aivon alla.

Iisak Nevasaari

Lähde: Oulun Ilmoituslehti 6.3.1889.