Uusia teitä

Kirjoittanut Josef Schultz


I muokkaa

Ei sahrat, kaikkien vetämät,
ei harsit, Aatamin tekemät,
eikä vaivasta vääntyneet suut
enää peltojen vakoja peitä.
Nyt Neuvostoliitto
jo astelee uusia teitä,
on Neuvostoliitossa
työkalut pelloilla muut.
Ei huokaus rinnasta lähde,
että: »Minkähän rikoksen tähden
minä selkääni taivuttaa saan?»
Ei pientaret riitoja laita
ja taloa talosta
ei erota korkea aita.
On vallankumous
uudeksi luonut maan.
Yhä vähemmän puhellaan siitä,
että: »Jumalaa, naapuri, kiitä,
kun on kylvöille suotuisa sää».
Nyt asiat toisin on aivan,
ovat harvoja nuo,
jotka antavat aivoille vaivan
kääntyä jumalan luo –
nämä jäljille toisista jää.

II muokkaa

On tunnuksena meillä viisivuotinen
ja neljässä tuo täytyy läpi viedä.
On hyljättävä taival entinen
ja astuttava
VOITON TIETÄ.
On sahrat muinaisuuteen painuneet,
on harsit unholahan vaipuneet,
ja voiton hymy kasvoilla nyt loistaa.
Meidän kevät, bolshevistinen,
kevät mahtava,
kevät traktoristien
ja taisto valtava
vanhat tavat, tottumukset poistaa.
Nyt pellot yhteiset jo myllertävi teräskoni,
ne pehmentää ja kunnostavi kone moni,
ei luonnonvoimista nyt paljoakaan haittaa.
Nyt teräs toimii meillä
sekä järki.
Nehän ennemminkin aina vanhan särki,
ja onnelan ne nytkin meille laittaa.
On täytettävä viisivuotinen.
Se täyttyy neljässä – on ääni joukkojen.
Tuo ääni kutsuvana kautta maamme kaikaa.
Siis voimat pelloille!
Häpeä veltoille!
Ei holtittomuus sijaa saa,
kun työtä kaipaa maa,
ei »laatnailuihin» meillä ole aikaa.
On tunnuksena meillä viisivuotinen,
ja neljässä tuo täytyy läpi viedä.
On hyljättävä taival entinen
ja astuttava uutta –
VOITON TIETÄ.

1932


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.