Uusi koti

Uusi koti. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Ompa oiva koti meillä,

Onhan, kunnon veikkoset.

Nytpä kelpaa opin teillä

Samoilla. Ei uupuneet

Olla saa, mut’ lailla huiman

Alkuun panna juoksun tuiman.

Oi, kuin onki kaunis, jalo,

Kuinka kauas loistava

Harjun rintehellä talo! –

Se on surut poistava,

Joita saamme joskus maistaa,

Kun ei onnen päivä paista.

Moiset hetket kaihomielen

Heittäkäämme unholaan!

Vangitsee ne suun ja kielen.

Pyrkikäämme ainiaan

Olla onnen lapset oivat,

Kosk’ on meillä kunnon hoivat!

Oi, kuin muistuu Suomen kansa

Rakkahalta mielehen!

Sehän antoi tavaransa.

Saakka henkeen, verehen

Puoltakaamme kunniaansa,

Kohotellen mainettansa!

Maita raastaa myrsky suuri,

Kansa etsii varjoa,

Silloin meill’ on kivimuuri

Suojana ja – Jumala.

Ken nyt pelkäis, houkka oisi,

Kun ei noihin luottaa voisi.

Tuokin toistaa: Kansa Suomen

Jättää öisen vuotehen.

Kello soinut, tullut huomen,

Miehet rientää pellollen.

Huone kaunistelkaa, naiset,

Kohta saatte kampiaiset!

Suomen kansaa muistaissamme,

Yli muita tuntoon lyö

Nimi oivan johtajamme,

Jonk’ ol’ suurin vaiva, työ.

Palkitkoon häll’ Taivaan Luoja,

Kaiken hyvän lahjan tuoja!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.