Uusi Virsi (Herra suuri kunniasas)

Uusi Virsi *). Kirjoittanut anonyymi

Herra suuri kunniasas

Ankara ja armias!

Korkia sun taivahasas,

Runsas riemu lahjoisas!

Sulle, Herra suloinen!

Ylistystä veisannen.

Vaikkei silmäni Sinua

Heikko taida’ havaita,

Sanas suloinen minua

Muistuttaa ja mailma

Että sula rakkaus

Sinus’ on ja siunaus.

Ymmärrys ei ylettyä’

Eikä järki ennättää’

Taida’, täytyy hämmästyä’

Kunniaas, kuin peljättää.

Mutta armos, Jumala!

Sielullen’ on ihana.

Kunnia on Kruunus valo,

Henkes halu rakkaus,

Valdikkas on voima jalo

Laviamp’ kuin laveus.

Mutta äänes suloinen

Tuopi levon sielullen.

Pahan hirmu katsannosas,

Hyvän riemu käskyisäs.

Toivo, Isä! olennosas

Katselee sun sääntöjäs.

Heikko vikans’ unhottaa,

Askeleisas kiiruhtaa.

Kiitos, vaikka puuttuvainen,

Olkooon sulle, Luojani!

Ynnä pyhäin vaipuvainen

Riemuitsee mun sieluni.

Kiitos köyhä uhrini

Ainoa on, Isäni!

*) Veisataan kuin N:o 75. Suom. Virsi kirjasa: Koko mailm’ iloit’ mahtaa. Suomennettu Uudesta Ruottalaisesta Virsi kirjasta N:o 2:hen jälkeen.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 17. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 29.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.