Uupunut

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Jos kuumeisen päänsä peittää
sais johonkin viileään,
elon huolen ja tuskan heittää
ja päästä lepäämään!
En mitään, mitään tiedä,
olen kulkija pimeän maan.
En taakkaani jaksa viedä
päin maalia vaaksaakaan.
Ja on pimennyt viimeinen tähti,
valo kallis sammunut pois,
opas ainut kun luotani lähti –
sitä koskaan en uskonut ois.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.