Uudenvuoden yö 1719

Uudenvuoden yö 1719. Kirjoittanut Eero Eerola

Oli heitetty Suomi, sen iso-viha vei,

nyt Norjan rannoilla oltiin,

mut Trondhjemin linnaa saatuna ei,

Tydaleniin tuosta jo tultiin.

Oli tullut käsky: »Nyt kotihin päin

yli tunturin päästävä näin!»

Armeijaansa Armfelt johdattaa,

noita rippeitä Suomen joukkoin,

sata virstaa ryysyiset miehet saa

yli tunturin kahlata, loukkoin

sen paukkuissa hurjinta pakkastaan

ja vyörytellessä lumiaan.

Jo Öisandjärvellä yövytään,

jäätönkänä on joka miesi,

ei puuta, ei pensasta missäkään,

ei lämmintä tarjoo liesi.

Kas! Kiväärinperät jo poikki on,

ja niistä ne laittoi nuotion!

Mut pakkanen satoja, urhoja kaas’,

lumi peitti me tunturin yöhön,

ja vihdoin päivä kun valkeni taas,

taas toivottomuuden työhön:

»Oi, suomalaiset, nyt kotihin,

yli tunturin, yli tunturin!»

Se Suomen armeija onneton

se oli nyt tunturin vanki,

kun horjahti jalka ponneton,

pian kattoi miehen hanki.

Kera kevähän vasta ne löyttihin.

Niin harvat pääsivät kotihin.

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.