Uudenvuoden yö 1719

Uudenvuoden yö 1719.

Kirjoittanut Eero Eerola


Oli heitetty Suomi, sen iso-viha vei,
nyt Norjan rannoilla oltiin,
mut Trondhjemin linnaa saatuna ei,
Tydaleniin tuosta jo tultiin.
Oli tullut käsky: »Nyt kotihin päin
yli tunturin päästävä näin!»
Armeijaansa Armfelt johdattaa,
noita rippeitä Suomen joukkoin,
sata virstaa ryysyiset miehet saa
yli tunturin kahlata, loukkoin
sen paukkuissa hurjinta pakkastaan
ja vyörytellessä lumiaan.
Jo Öisandjärvellä yövytään,
jäätönkänä on joka miesi,
ei puuta, ei pensasta missäkään,
ei lämmintä tarjoo liesi.
Kas! Kiväärinperät jo poikki on,
ja niistä ne laittoi nuotion!
Mut pakkanen satoja, urhoja kaas’,
lumi peitti me tunturin yöhön,
ja vihdoin päivä kun valkeni taas,
taas toivottomuuden työhön:
»Oi, suomalaiset, nyt kotihin,
yli tunturin, yli tunturin!»
Se Suomen armeija onneton
se oli nyt tunturin vanki,
kun horjahti jalka ponneton,
pian kattoi miehen hanki.
Kera kevähän vasta ne löyttihin.
Niin harvat pääsivät kotihin.


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.