Uudenvuoden-tervehdys maaemolle
Uudenvuoden-tervehdys maaemolle. Kirjoittanut Hjalmar Procopé |
Suomentanut Osku Velho. |
- Maaemo vanha, yhä jaksatko
- ikuista kiertokulkuasi jatkaa?
- On vuosi mennyt – tuossa seisot jo
- ratasi päässä miettein uutta matkaa.
- Kuin sadun juutalaisen kulkea
- sun täytyy, hellettään kun päivö valaa,
- ja samaten, kun avaruudessa
- yön tuhantiset tähtisoihdut palaa.
- Radalles merkkejä et rastinut,
- miss’ suurten tapausten sattui tiima: –
- »Persepolis on tässä palanut,
- täss’ oli Waterloo ja täss’ Tsusjima» –
- Yks sulle tuo! Trafalgar-torilla
- saa kerran muinaisesineitä kaivaa.
- Kaupunki ollut liekö Nevalla,
- se pulma tutkijoille tuottaa vaivaa.
- Sun loistes työ on vain kuin kuplanen,
- min kantaa päällään valtameren vesi.
- Kanuunain pauke mit’ on verraks sen,
- kun ulvoo lieskat sinun uumentesi.
- Siell’ lämmittäjäs joka päivä, yö,
- uuneihin syytää hiiltä määrää vailla.
- Niin tasaisesti koneet siellä lyö –
- Mut onnea! Jo uusi vuos on mailla.
- Nyt matkaan taas! Sä jatkat kulkuas,
- kuin monet seuraplaneetat ja veljet,
- ja hymyilet, kun huomaat loisellas
- sä sanat suuret, atleettien eljet.
Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.