Uuden vuoden yö.

Kirjoittanut Larin-Kyösti


Yli metsän tähtiä sinkuu
ja pakkanen nurkkihin lyö,
viluturkiss’ se hiihtää ja vinkuu,
niin pimeä on polku ja huurteess’ on seinät,
mut seimessä tuoksuu kesäiset heinät,
nyt on uuden vuoden yö,
nyt on unelmien yö,
kuka kannuksissa kirkotarhaan ratsastaa?
Pojat nauraen tarttuvat leiliin,
väki joulupuuroja syö,
tytöt kalveten katsovat peiliin,
ne oottelevat onnea ja sulhasiansa
ja huutaen ne valelevat tinalinnojansa;
nyt on uuden vuoden yö,
nyt on unelmien yö,
kuka kannuksissa kirkkotarhaän ratsastaa?
Pyry pyörivi ullakolla,
kuin siell’ olis peikoilla työ,
niin hyvä on pirtissä olla,
kun kotiolut haarikoista pahnoille läiskyy,
kun joulukuuset välkkyy ja takantuli räiskyy;
nyt on uuden vuoden yö,
nyt on unelmien yö,
kuka kannuksissa kirkkotarhaan ratsastaa?
Yli metsän sammui tähti
ja himmeni linnunradan vyö,
nyt rinnasta huokaus lähti...
Kenen majassa viluinen vieras jo kulki,
ken iloiset silmänsä ijäksi nyt sulki,
kun on uuden vuoden yö,
kun on unelmien yö,
kuka kannuksissa kirkkotarhaan ratsastaa?
Ovet aukesi unelmien aattoon,
kuka onnensa ostaa ja myö,
kuka ehtivi juhlasaattoon,
kuka huutohon hukkuu ja seurassa säilyy?
Nyt tapulissa kellot ääneti häilyy,
nyt on uuden vuoden yö,
nyt on unelmien yö,
nyt Kuolema kirkkotarhaan ratsastaa.


Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.