Uuden vuoden aamuna

Uuden vuoden aamuna. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Niinkuin aatos syntyy, taipuu

Hetkeks mielehen ja haipuu

Kohta maailmaan,

Niin myös aika joutuu, kiitää,

Viipymättä ohi liitää –

Jättää muiston vaan.

Taaskin yksi vuosi siirsi

Näkyviin ja muistoon piirsi

Paljon kätköstään.

Toiselle toi onnen, maineen,

Toiseen käänsi murheenlaineen

Huolta tyrskymään.

Vaiheet vuoden alkavaisen

Mahdoton on kuolevaisen

Tietää, aavistaa; –

Ainoastaan taivaan Luoja,

Yksinänsä onnen tuoja,

Kaikki johdattaa.

Hänen vallassaan on antaa

Onnea ja myöskin kantaa

Huolta luomistaan:

Hän voi yksin tarpeet tietää,

Hän myös kulloin kunkin sietää

Päästä huolistaan.

Mut ei haihtumaan oo luotu

Vuodet, eikä turhaan suotu

Ikää kellenkään: –

Eihän ilmoitus oo väärä,

Ett’ on varma loppumäärä

Suotu siintämään.

Usein sentään ajan myrsky

Tempaa ihmisen ja tyrsky

Viepi mukanaan;

Mutta Luojaansa ken luottaa,

Hänelle Hän avun tuottaa –

Johtaa valkamaan.

Nöyryys, usko mielissämme

Olkoon, soikoon, kielissämme

Nimi taivainen!

Riemuitkaamme, Häneen luoden

Ilon tunteet, viime vuoden

Kun soi Armoinen!

Alkaissamme vuotta uutta –

Joka tuoko onnetuutta,

Vaiko onnea? –

Muistakaamme, että Luoja

Yksin vaan on kaikkein suoja.

Turva, auttaja.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.