Uuden vuoden aamuna

Uuden vuoden aamuna.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Niinkuin aatos syntyy, taipuu
Hetkeks mielehen ja haipuu
Kohta maailmaan,
Niin myös aika joutuu, kiitää,
Viipymättä ohi liitää –
Jättää muiston vaan.
Taaskin yksi vuosi siirsi
Näkyviin ja muistoon piirsi
Paljon kätköstään.
Toiselle toi onnen, maineen,
Toiseen käänsi murheenlaineen
Huolta tyrskymään.
Vaiheet vuoden alkavaisen
Mahdoton on kuolevaisen
Tietää, aavistaa; –
Ainoastaan taivaan Luoja,
Yksinänsä onnen tuoja,
Kaikki johdattaa.
Hänen vallassaan on antaa
Onnea ja myöskin kantaa
Huolta luomistaan:
Hän voi yksin tarpeet tietää,
Hän myös kulloin kunkin sietää
Päästä huolistaan.
Mut ei haihtumaan oo luotu
Vuodet, eikä turhaan suotu
Ikää kellenkään: –
Eihän ilmoitus oo väärä,
Ett’ on varma loppumäärä
Suotu siintämään.
Usein sentään ajan myrsky
Tempaa ihmisen ja tyrsky
Viepi mukanaan;
Mutta Luojaansa ken luottaa,
Hänelle Hän avun tuottaa –
Johtaa valkamaan.
Nöyryys, usko mielissämme
Olkoon, soikoon, kielissämme
Nimi taivainen!
Riemuitkaamme, Häneen luoden
Ilon tunteet, viime vuoden
Kun soi Armoinen!
Alkaissamme vuotta uutta –
Joka tuoko onnetuutta,
Vaiko onnea? –
Muistakaamme, että Luoja
Yksin vaan on kaikkein suoja.
Turva, auttaja.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.