Uuden kirkon edustalla

Uuden kirkon edustalla.
Lapinlahdelta Marraskuun 7 p. 1879.
Kirjoittanut Isak Hirvonen


Saisko sanojat Savosta,
Kertoiliat Karjalasta,
Puhujat Pohjanmaalta,
Hämehestä laulun luojat:
Laatijaksi laulun pienen,
Viertäjäksi virren värssyn;
Nyt ois ainetta oloilla,
Sanomista saatavilla.
Oisi metsiä meluta,
Rannikoita raikutella;
Oisi kaijun kantajoita,
Valajoita vastinei’en
Suomen Sijoonin sisällä,
Rantehilla Ristikunnan.
No mistä ainetta oloilla,
Sanomista saatavilla?
Tuost’ ois temppelin teosta,
Hankinnasta Herran suojan,
Lapinlahden laitehelle,
Salmen sinisen sivulle.
Muinoin pilkkais Pohjolaiset,
Oulun puoleiset puheli,.
Kun me kirkossa kävimme,
Samosimme saarnan alla:
”Miehet Stoopihin menevi,”
”Miehet Stoopista tulevi.”
Näin he kiitit kirkkoamme,
Saarna-huonetta saneli,
Jonk’ olj harvat hankkmunna,
Talo-kymmeinen kyhännä,
Korven kulman kaltehelle,
Salon sumusen sisälle!
Tuppa kaivoi kansan mieltä,
Syön-kuuta sytkytteli.
Siitä sanoit saarnamiehet,
Tuosta vartiat varotti
Aina kukin aikanansa;
Kassan rakensi Rovasti
Lagus lahjoista perusti,
Vuosikausin kasvamahan,
Lisimähän liiat markat.
Viimeks’ Pellikka puheli,
Helkytteli Henterikki,
Pastorimme paukutteli:
Sanoi saarna-huonehessa,
Kehotteli kintereillä:
Ett’ ois kiire kirkon työlle,
Tärki temppelin te’olle!
Saikin nyt asia alulle,
Tekehelle templi kaunis,
Vuosi-luvun leikatessa:
Kun on tullut tuhat täysi,
Sataa karttunna kaheksan,
Kyllä kymmen-seitseminen,
Yhtä seitsemen sivulla, –
Ruhtinaamme rauhallisen
ALEKSANDERIN ajalla,
Toisen Suuren suosiolla.
Pantu on pyhä perustus,
Pyhät läänit laskettuna,
Asti harjahan hakattu,
Tornin päähän toimitettu:
Kun olj Piispa-paimenena,
Haltiana hippakunnan
Robert Valentin Frosterus;
Sekä maassa mainen herra,
Läänin Isä läänissämme
Karl von Kræmer Kuopiossa;
Kun olj rakkahin Rovasti,
Kirkkoherra kiitettävä
Pitäjänä paimen-sauvan
Johan Lorens Lagus meillä;
Kanssa oma kappalainen
Kaarlo Augusti Schroderus.
Työtä johti joukon åäänä
Juho Stoore toimevasti
Kaikin tarkon, taitavasti,
Aina ehtien elonsa,
Päätyntähän päiviensä;
Lopun työstä toimitteli
Ville Kankkunen komeesti.
Nyt ois muoto muistettava,
Kerrottava kirkko kaunis,
Kukin osa ja asunto,
Kukin kohta kansallensa;
”Vaan ei ole minussa miestä;”
Urosta ukon pojassa”
Sa’a selville sanoilla,
Tarinoilla tolkullensa.
Jos ma kierrän ja kuleksin,
Jos ma katson kaikin puolin,
Yhä uutta ilmauvi,
Kaunihinta, kallihinta,
Yhä pyhää ja puhasta!
Kun lieki tämä kuvaus,
Läpi-leikkaus likisin
Paratiisin piha-maista,
Taivahan esi-talosta,
Josta Jeesus joukollensa,
Oppi-lapsilleen omille
Puhui poes-männessänsä,
Lausui lähtö-hetkinänsä:
Kun Hän sulosti saneli,
Lempeästi lohutteli,
Liian ikävän epäsi,
Kaipauksen karkotteli;
Sanoi: ”Isäni ilossa,
Asunnossa autuasten
Monta on sijoa sulosta,
Asuntoa armahinta
Jospa nyt ei niin olisi,
Sanosin: ne saattavani,
Valmistavani va’asti.”
Sitte ois kiitos kannettava,
Annettava almut, uhrit,
Panna parin mettisiä,
Tahi kyyhkyläistä kaksi,
Suositteeksi suuren Herran,
Kiitokseksi kirkon luojan;
Vaan tohtinenko tomun lapsi,
Kaikin alainen asuja
Ovensuussa osotella,
Puplikaanit puhella?
– Herra! Joka kaitset kaikki,
Joka johatat jalosti,
Helmassasi hellimmästi,
Sulommasti syömmelläi;
Ensin kaitset kastehelle,
Jortaanille johattelet,
Jossa pahasta puhistat,
Siivoelet synnin syistä
Ihmis-lapset ilkeimmät;
Sitte annat armolahjas,
Taritset taivahan tavarat
Aivan suuret alttariltais,
Saarnastuolista sanotat
Ehtoiseksi eineet sielun,
Ravinnoksi raukan hengen
Saatat sielun sortuvaisen,
Uusiuvaisen uskon tiellä
Antimille armolahjain,
Evangelion eloille,
Eloon Siionin sisälle,
Ruoka-maille Ristikunnan,
Jossa armossais asumme,
Kaitselussais kävelemme,
Kunnes, on kaikki kulettu
Matka moinen matkustettu,
Satamalle salmen suuren
Valkamille tuonen virran,
Jossa laitat lampahasi,
Oikeallesi osoitat,
Käsket Vuohet vihan maille
Mennä Manalan majoille.
Sulle ylistys ylimpi,
Kiitos kaiken korkeimpi!
Kiitos korkean Jumalan!
Ylistys yläisen Herran!
Tulemasta templi-kullan,
Saavunnasta Herran suojan
Tänne männikkö-mäelle,
Kivikolle karkealle,
Lai’alle lahen matalan,
Salmen sinisen sivulle.
– Siunaa nyt tätä sijoa,
Tätä paikkoa pyhitä.
Varjele ja vaarat estä,
Estä palosta pahasta,
Rakehista raju-ilman,
Ilkehistä Ihmis-lasten,
So’an turmion tuhoista
Kaitse, kaitse kallis huone,
Paimenna paras majamme:
Asuntona Enkeleisi,
Pyhäin vartiain vajana:
Kunnialla kumut täytä,
Ala-kerrat armollasi;
Anna Alttarin aloilta,
Saarnastuolin saapuvilta
Tuli tupruu taivahainen,
Pyhä valkeus valaista!
Katso kansan kumarrukset,
Anna nöyrät anomukset,
Ota uhri unhotetun,
Hyljätynki heikko pyynti
Näillä paikoilla pyhillä,
Armosi asuin sijoilla!
Suo’os Suuri Ruhtinaalle,
Valtiaalle valtakunnan
Suurta syömmen suloa,
Lämpesintä lempeyttä
Kohen mei’än kirkkoamme
Lutherista laitostamme!
Muista mei’än monarkkia,
Haltiata Hippakunnan,
Joka meill’ on johtajana,
Paimenena pappikunnan:
Että sauvalla samalla,
Vielä sillä vitsasella,
Jolla heeki johtelevi,
Kaitsijoiksi kansakunnan,
Kauvan meitä kaitseleisi!
Siunaele sitä miestä,
Helli sitä henkilötä,
Jonka sielussa sijaisit,
Kätkit aivu-aartehissa
Kaavat tälle kartanolle,
Riimit kirkon riitingille!
Kaitse mei’än kansakunta
Lapinlahen pieni lauma,
Jok on almun antanunna,
Käsin tuonut kymmenykset
Aittaasi aikanansa – – –
– Itse tie’ät tiemme määrän
Tie’ät voimamme vähäiset.
Ei ollut meillä mitänä
Ei haluu, ei hartautta,
Kiiruhutta kirkon työhön.
Itse halunki herätit,
Itse annoit armo-lahjat:
Taitavuutta teettäjille,
Tekijöille terveyttä.
Avaja nyt armo-aitat,
Akkunaiset taivahasta:
Isä mei’än! Anna meille
Oikeita opettajia,
Vakasia vartioita!
Anna, saarnattu sanasi,
Sakramenttisi suloset
Tulla tässä temppelissä
Sulle Isä suosioksi,
Rakenteeksi Ristikunnan.
– Isä mei’än taivahassa,
Yli ilmoen asuva!
Nimesi suur, niinkuin aina
Nytkin pysyköön pyhänä!
Lähestyköön valtakuntas,
Enentyköön seurakuntas!
Tahtosi tapahtukoon
Maassa niinkun taivahassa!
Anna leipeä levossa,
Ravintoa rauhan alla!
Älä vaa’i velkojamme,
Älä syytäk syitä myöten!
Kierrä, käännä kiusaukset,
Epä-uskon uuvutukset!
Päästä peräti pahasta,
Elon, kuolon kulkiessa!
Sillä Sinun valta, voima,
Kunniaki korkehimpi
Ijäisesti ollut, ompi! Amen.

Isak Hirvonen.
Eräs köyhä kansalainen,
laulaja Lapinlahelta.


Lähde: Savo 21.11.1879.