Uuden kirkon edustalla

Uuden kirkon edustalla. Lapinlahdelta Marraskuun 7 p. 1879. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Saisko sanojat Savosta,

Kertoiliat Karjalasta,

Puhujat Pohjanmaalta,

Hämehestä laulun luojat:

Laatijaksi laulun pienen,

Viertäjäksi virren värssyn;

Nyt ois ainetta oloilla,

Sanomista saatavilla.

Oisi metsiä meluta,

Rannikoita raikutella;

Oisi kaijun kantajoita,

Valajoita vastinei’en

Suomen Sijoonin sisällä,

Rantehilla Ristikunnan.

No mistä ainetta oloilla,

Sanomista saatavilla?

Tuost’ ois temppelin teosta,

Hankinnasta Herran suojan,

Lapinlahden laitehelle,

Salmen sinisen sivulle.

Muinoin pilkkais Pohjolaiset,

Oulun puoleiset puheli,.

Kun me kirkossa kävimme,

Samosimme saarnan alla:

”Miehet Stoopihin menevi,”

”Miehet Stoopista tulevi.”

Näin he kiitit kirkkoamme,

Saarna-huonetta saneli,

Jonk’ olj harvat hankkmunna,

Talo-kymmeinen kyhännä,

Korven kulman kaltehelle,

Salon sumusen sisälle!

Tuppa kaivoi kansan mieltä,

Syön-kuuta sytkytteli.

Siitä sanoit saarnamiehet,

Tuosta vartiat varotti

Aina kukin aikanansa;

Kassan rakensi Rovasti

Lagus lahjoista perusti,

Vuosikausin kasvamahan,

Lisimähän liiat markat.

Viimeks’ Pellikka puheli,

Helkytteli Henterikki,

Pastorimme paukutteli:

Sanoi saarna-huonehessa,

Kehotteli kintereillä:

Ett’ ois kiire kirkon työlle,

Tärki temppelin te’olle!

Saikin nyt asia alulle,

Tekehelle templi kaunis,

Vuosi-luvun leikatessa:

Kun on tullut tuhat täysi,

Sataa karttunna kaheksan,

Kyllä kymmen-seitseminen,

Yhtä seitsemen sivulla, –

Ruhtinaamme rauhallisen

ALEKSANDERIN ajalla,

Toisen Suuren suosiolla.

Pantu on pyhä perustus,

Pyhät läänit laskettuna,

Asti harjahan hakattu,

Tornin päähän toimitettu:

Kun olj Piispa-paimenena,

Haltiana hippakunnan

Robert Valentin Frosterus;

Sekä maassa mainen herra,

Läänin Isä läänissämme

Karl von Kræmer Kuopiossa;

Kun olj rakkahin Rovasti,

Kirkkoherra kiitettävä

Pitäjänä paimen-sauvan

Johan Lorens Lagus meillä;

Kanssa oma kappalainen

Kaarlo Augusti Schroderus.

Työtä johti joukon åäänä

Juho Stoore toimevasti

Kaikin tarkon, taitavasti,

Aina ehtien elonsa,

Päätyntähän päiviensä;

Lopun työstä toimitteli

Ville Kankkunen komeesti.

Nyt ois muoto muistettava,

Kerrottava kirkko kaunis,

Kukin osa ja asunto,

Kukin kohta kansallensa;

”Vaan ei ole minussa miestä;”

Urosta ukon pojassa”

Sa’a selville sanoilla,

Tarinoilla tolkullensa.

Jos ma kierrän ja kuleksin,

Jos ma katson kaikin puolin,

Yhä uutta ilmauvi,

Kaunihinta, kallihinta,

Yhä pyhää ja puhasta!

Kun lieki tämä kuvaus,

Läpi-leikkaus likisin

Paratiisin piha-maista,

Taivahan esi-talosta,

Josta Jeesus joukollensa,

Oppi-lapsilleen omille

Puhui poes-männessänsä,

Lausui lähtö-hetkinänsä:

Kun Hän sulosti saneli,

Lempeästi lohutteli,

Liian ikävän epäsi,

Kaipauksen karkotteli;

Sanoi: ”Isäni ilossa,

Asunnossa autuasten

Monta on sijoa sulosta,

Asuntoa armahinta

Jospa nyt ei niin olisi,

Sanosin: ne saattavani,

Valmistavani va’asti.”

Sitte ois kiitos kannettava,

Annettava almut, uhrit,

Panna parin mettisiä,

Tahi kyyhkyläistä kaksi,

Suositteeksi suuren Herran,

Kiitokseksi kirkon luojan;

Vaan tohtinenko tomun lapsi,

Kaikin alainen asuja

Ovensuussa osotella,

Puplikaanit puhella?

– Herra! Joka kaitset kaikki,

Joka johatat jalosti,

Helmassasi hellimmästi,

Sulommasti syömmelläi;

Ensin kaitset kastehelle,

Jortaanille johattelet,

Jossa pahasta puhistat,

Siivoelet synnin syistä

Ihmis-lapset ilkeimmät;

Sitte annat armolahjas,

Taritset taivahan tavarat

Aivan suuret alttariltais,

Saarnastuolista sanotat

Ehtoiseksi eineet sielun,

Ravinnoksi raukan hengen

Saatat sielun sortuvaisen,

Uusiuvaisen uskon tiellä

Antimille armolahjain,

Evangelion eloille,

Eloon Siionin sisälle,

Ruoka-maille Ristikunnan,

Jossa armossais asumme,

Kaitselussais kävelemme,

Kunnes, on kaikki kulettu

Matka moinen matkustettu,

Satamalle salmen suuren

Valkamille tuonen virran,

Jossa laitat lampahasi,

Oikeallesi osoitat,

Käsket Vuohet vihan maille

Mennä Manalan majoille.

Sulle ylistys ylimpi,

Kiitos kaiken korkeimpi!

Kiitos korkean Jumalan!

Ylistys yläisen Herran!

Tulemasta templi-kullan,

Saavunnasta Herran suojan

Tänne männikkö-mäelle,

Kivikolle karkealle,

Lai’alle lahen matalan,

Salmen sinisen sivulle.

– Siunaa nyt tätä sijoa,

Tätä paikkoa pyhitä.

Varjele ja vaarat estä,

Estä palosta pahasta,

Rakehista raju-ilman,

Ilkehistä Ihmis-lasten,

So’an turmion tuhoista

Kaitse, kaitse kallis huone,

Paimenna paras majamme:

Asuntona Enkeleisi,

Pyhäin vartiain vajana:

Kunnialla kumut täytä,

Ala-kerrat armollasi;

Anna Alttarin aloilta,

Saarnastuolin saapuvilta

Tuli tupruu taivahainen,

Pyhä valkeus valaista!

Katso kansan kumarrukset,

Anna nöyrät anomukset,

Ota uhri unhotetun,

Hyljätynki heikko pyynti

Näillä paikoilla pyhillä,

Armosi asuin sijoilla!

Suo’os Suuri Ruhtinaalle,

Valtiaalle valtakunnan

Suurta syömmen suloa,

Lämpesintä lempeyttä

Kohen mei’än kirkkoamme

Lutherista laitostamme!

Muista mei’än monarkkia,

Haltiata Hippakunnan,

Joka meill’ on johtajana,

Paimenena pappikunnan:

Että sauvalla samalla,

Vielä sillä vitsasella,

Jolla heeki johtelevi,

Kaitsijoiksi kansakunnan,

Kauvan meitä kaitseleisi!

Siunaele sitä miestä,

Helli sitä henkilötä,

Jonka sielussa sijaisit,

Kätkit aivu-aartehissa

Kaavat tälle kartanolle,

Riimit kirkon riitingille!

Kaitse mei’än kansakunta

Lapinlahen pieni lauma,

Jok on almun antanunna,

Käsin tuonut kymmenykset

Aittaasi aikanansa – – –

– Itse tie’ät tiemme määrän

Tie’ät voimamme vähäiset.

Ei ollut meillä mitänä

Ei haluu, ei hartautta,

Kiiruhutta kirkon työhön.

Itse halunki herätit,

Itse annoit armo-lahjat:

Taitavuutta teettäjille,

Tekijöille terveyttä.

Avaja nyt armo-aitat,

Akkunaiset taivahasta:

Isä mei’än! Anna meille

Oikeita opettajia,

Vakasia vartioita!

Anna, saarnattu sanasi,

Sakramenttisi suloset

Tulla tässä temppelissä

Sulle Isä suosioksi,

Rakenteeksi Ristikunnan.

– Isä mei’än taivahassa,

Yli ilmoen asuva!

Nimesi suur, niinkuin aina

Nytkin pysyköön pyhänä!

Lähestyköön valtakuntas,

Enentyköön seurakuntas!

Tahtosi tapahtukoon

Maassa niinkun taivahassa!

Anna leipeä levossa,

Ravintoa rauhan alla!

Älä vaa’i velkojamme,

Älä syytäk syitä myöten!

Kierrä, käännä kiusaukset,

Epä-uskon uuvutukset!

Päästä peräti pahasta,

Elon, kuolon kulkiessa!

Sillä Sinun valta, voima,

Kunniaki korkehimpi

Ijäisesti ollut, ompi! Amen.

Isak Hirvonen.
Eräs köyhä kansalainen,
laulaja Lapinlahelta.

Lähde: Savo 21.11.1879.