Uuden Vuoden Aamuna

Uuden Vuoden Aamuna. Kirjoittanut Johan Bäckwall

Jo puoliyöstä alkanut on aamu armas,

Mut synkeydessä on ollut maa ja taivas;

Se kuuki, ei se lainavalollansa tuonut

Sen loistehen, kun oisi aurinko jo luonut;

Ja tähdet kaukaset, jos oisit aurinkoita,

                 Ne yötä eivät voita.

Jo yöhön jäänyt, loppunut on vanha vuosi,

Nyt yöstä valkenevi meille aamu uusi;

Se armas on idässä loistanut jo muille,

Ah, riemusa on uusi koittonsa nyt meille!

Mut sumut, jotka tuolla ovat valon tiellä,

                 Ne vanhat ovat vielä.

Ja muistot kanss’ ajasta nyt jo juossehesta,

Ne monikirjavina hiiluvat sumuista;

Mut yhtehen ne luottuvat sen toivon kanssa,

Kun armas aamu herättävi koitollansa.

Ja eikö syty sulo, into sydämessä

                 Nyt aamun koittaessa?

Jo aika on hyvästi sanoa nyt yölle,

Jo aamukullan koitto kehottavi työlle,

Jo vuoret kaunistaa se armas nyt helolla,

Jo laksohinki nyt se tunkeuu valolla;

Ja voi nyt! – eihän sitä Suomessa nyt liene

                 Kun aikansa ei tienne!

Mut kuule! nyt jo juhla-aamun kellot soivat,

Ne äänet Suomen vuoret, laksot nyt samoovat;

Mut soivatko ne Suomessa jo – hauta-soiton

Ja ilmottavatko ne nyt jo kuolon voiton,

Jo ensimäisen uuden aamukoiton tullen –

                 Ne soinevatki mullen!

On pyhä temppeli, se Suomelle on omistettu,

Se on jo auringon valolla kaunistettu,

Se nyt kimaltelevi tuolla korkialla

Jo niille’ki, kun ovat laksomailla;

Sen juhla-kellot soivat käskyn kuullaksemme

                 Ja sinne tullaksemme.

Ne kutsuvaiset äänet ovat isänmaamme,

Ne temppelissä vaativat pyhän valamme,

Totuuden hengellä sydänten pyhityksen

Ja tahdon, voiman, mielen, kielen kilvotuksen

Nyt täyttämään jo kaikki pyhät velvotukset,

                 Ne Suomen vaatimukset.

Ken, Suomi, tulis’ sulle kovakorvaseksi,

Ken lapsistasi saisi valapattoseksi,

Ken kylmentäisi, Äiti, lapsen hellän mielen,

Ken ylönkatsosi sen Suomen sulo-kielen;

Jo kellot soinevatki hellä – hauta-soiton,

                 Jo hälle kuolon voiton.

Mut siunattu sä Suomen armas aamu uusi!

Ja siunattu nyt Suomessa sä uusi vuosi!

Jo aurinkoki saapi kirkkahamman koiton,

Sumuilta häilyviltä valkeus jo voiton;

Ja toivo luo jo mielet armahammat,

                 Jo muistot sulosemmat.

[Johan] – [Bäc]kw[all]. –

Lähde: Joukahainen: ströskrift, utgiften af Österbottniska Afdelningen. 1845. Andra Häftet. Helsingfors.