Usvan alla.

Kirjoittanut Kasperi Tanttu


Kaksitoista kertaa kumeasti
tornikellon ääni yöhön kaikaa,
yksinvaeltajan askeleista
katukivet kapsahdellen raikaa.
Öinen usva lepää kattoin yllä
niinkuin valkovaippa sairasvuoteen,
alla usva-unnun lehahtelee
leppoisasti lauha tuuli luoteen.
Kalpeana katsoo täysikuu
läpi harmahtavan huurahunnun;
on kuin tuntis yksinvaeltajan
öisen kaihon, raskaan tuonen-tunnun.
Astun hiljaa öistä katuani,
katukivet astunnastain kaikaa.
Vieläköhän saanen astuskella
usvan alla monta ajast’aikaa?

1910.


Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.