Uskon sanat (Bergman)

Uskon sanat. (Schiller.) Kirjoittanut Friedrich Schiller

Teille sanaa kolme ma mainitsen,

Joit’ ihmiset useinki käyttää,

Niiden alku ei oo ulkopuolinen,

Sydämenne ne totehen näyttää,

Se ihminen arvotta aivan on,

Joka näihin sanoihin luottamatt’ on.

On vapaaksi luotu ja vapaa on

Inehmo, kahleissa vaikk’ oisi,

Jos roistojen huuto päinvastoinkin on,

Työt hullujen epäystä toisi.

Kun kahleensa murtavi orja, äl’ vaan

Sit’ enemmän pelkää kun vapaatakaan.

Ei siveys hokua ainoastaan

Oo – ihminen harjoittaa voipi

Sitä – jos hän ei oikeass’ ain olekaan,

Taivaallist’ hän tavoittaa voipi.

Usein mit’ ei viisahat ymmärräkään,

Mieli lapsen on taipuva tekemähän.

Ja Jumala on, tahtons’ pysyvä on,

Jos kuinkakin ihmisen muuttuu,

Luoja ijäinen on, asuntons’ rajaton,

Muilta korkein viisaus puuttuu,

Ja, kun vaiheita kaikkiall’ maailmass’ on,

Hän yksin on vaiheissa muuttumaton.

Näitä kolmea sanaa nyt muistelkaa,

Niist’ muitaki huomauttakaatte,

Vaikk’ eivät ne ulkoa alkunsa saa,

Tunteenne niit’ uskomaan saatte.

Se ihminen konsan’ ei oo arvoton,

Joka näihin sanoihin luottava on.

J. A. B[ergman].

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 18.1.1873.