Usko (Korpela)

31. Usko. Kirjoittanut Simo Korpela

Mik’ kallis lahja onkaan usko,

Tuo armotyö suur’ Jumalan!

Se autuuden on aamurusko

Ja valo yössä kulkevan.

Sen juuret ovat vahvat, syvät:

Ne itse Herraan kiintyvät.

Ja taivaast’ on sen siemenjyvät

Jumalan Hengen kylvämät.

Se voitto on, mi mailman voittaa,

Saatanan nuolet sammuttaa.

Pimeimpään sieluun päivä koittaa,

Kun uskon liekki leimahtaa.

Uskotta olen valtaa vailla,

Uskossa pappiskuningas.

Uskotta horjun ruovon lailla;

Kun uskon, olen voimakas.

En ilman tiedä elon tiestä,

Sen kautt’ on selvä määränpää.

Sit’ ilman kannan synnin iestä,

Kun uskon, pois se vierähtää.

Kun epäilen, niin rauha raukee

Ja eksyn yöhön hirmuiseen.

Kun usko syntyy, taivas aukee,

Ja riemu syttyy sydämeen.

Kun kuljen epäuskonteitä,

On sydän kylmä kaikillen;

Kun uskon, rakastan mä heitä,

Ja veljeni on jokainen.

Uskotta olen orja vielä,

Uskossa vapaa täydelleen;

Sit’ ilman horjun kuolon tiellä,

Sen kautta kuljen taivaaseen.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.