Urheilupakinaa Helsingistä
Urheilupakinaa Helsingistä Kirjoittanut tuntematon, nimimerkki Aiva' |
Tässä kohtaa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty. | |
Voit auttaa Wikiaineistoa lisäämällä kuvan. |
Sunnuntaina katselimme maaottelua.
Jäähockey, suomalaisten jääkiekkopeliksi
ristimä kapalolapsi, sai ensikerran
olla kiistan aiheena Suomen ja
Ruotsin välisessä voimain mittelyssä.
Viikon verran outoa peliä harjoitelleet
maamiehemme saivat vastustajikseen
tottuneen, tosin maassaan toisluokkaisen
ruotsalaisjoukkueen, joka
suuremmitta ponnistuksitta suoriutui
voittajana. Muutamat jääpalloilijamme
ottivat huolekseen joukkomme kokoonpanon,
viivähtivät muutamina iltoina
vähän kauemmin Pallokentällä
ja lupasivat vastata maaottelusta.
Ruotsalainen Abbe Jansson, joka oli
saapunut viikkoa ennen ottelua kaupunkiin,
opetti heille hockeyn alkusääntöjä
ja pojat tunkivat nopeassa
ajassa päähänsä kummalliset paitsiotilanteet,
pääsivät jotenkuten selville
pelin tarkoituksesta ja olivat muutaman
päivän kuluttua valmiit pelaamaan
kansainvälisen ottelun. — Yleisö
kaikkeen uuteen innostuneena saapui
runsaslukuisena seuraamaan ottelua,
joka suoritettiin illalla klo puoli
19 Töölön Pallokentällä vartavasten
laitetun sähkövalaistuksen luodessa
keltaista hohdettaan yli kiiltävän jääpeitteen.
Ruotsalaiset olivat alusta
alkaen ylivoimaisia. Meikäläiset pelasivat
sekapäisyyden rajamailla, huitaisivat
tosin innokkaasti isoilla mailoillaan
kumikiekkoa kohti toisten
maalia, mutta kummastuttavan usein,
ainakin kasvojen ilmeistä päättäen,
kolahti se omaan pömpeliin. Lilja,
HPS:n maalivahti jalkapallossa lauloi
tällä kertaa — ihme kyllä — sooloa
epäonnistumisissa, heittäytyi kohti lähestyvää
kumipalasta urhoollisesti silmät
kiinni ja tunki päänsä umpimähkään
terävien luistimien sekaan, mutta
kun herättiin, oli ruotsalaisilla taas
yksi maali lisää. Peli päättyi 8—1
vieraiden hyväksi.
Samana päivänä nähtiin todella hyvää jääpalloa kaupunkiottelussa Viipuri-Helsinki. Pääkaupunkilaisenakin täytyy tunnustaa, että viimeksimainitun voitto oli epäoikeutettu. Tasapeli tai ehkä vielä paremmin viipurilaisten johto olisi paremmin vastannut pelin todellista kulkua. Mutta yleisö oli tietysti mielissään, vaikka jokainen varmaan sisimmässään myönsi Viipurin paremmuuden. Riidanalainen lopputulos virallisesti 1—0 Helsingin hyväksi. — Yksityisistä pelaajista pelasi mielestämme parhaiten täkäläinen, Helsingin joukkueen maalivahti, juutalaisnuorukainen Leffkovitsch, jonka mainiolle torjumiselle ja rohkeille syöksyille on annettava tunnustus. Ilman häntä olisi viipurilaisten ylivoimaisuus saanut kouraantuntuvamman ilmaisun.
Maanantaina oli uusi ottelu jääkiekossa. Nyt jo „kokeneet” suomalaiset pystyivät muutetulla joukkueellaan huomattavasti parempaan peliin lopputuloksen muodostuessa enemmän siedettäväksi ja sulatettavaksi. Pojat saivat jotain juonta peliinsä ja edellisen päivän hajanaisuudesta ei ollut enää niin paljon jälella. Sunnuntaina pelokkaan kalvakkoina pelialueella seisseet pelaajamme uskaltautuivat jo järkiperäisesti hyökkäämään, joka suurelta osalta vaikutti päivän pienemmän maalitappion. Ruotsalaisten ansaittu voitto 3—1. — Illalla oli juhlatilaisuus KIF:n huoneustossa vieraille. Ruotsalaiset saivat mitalleja ja muistolahjoja sekä ennenmainittu, molempien otteluiden erotuomari ja suomalaisten opastaja A. Jansson kultaisen rannekellon. —
Lauantaina klo 13.10 lähtivät olympialaisedustajamme Helsingin asemalta kohti St. Moritzia. Kokolailla runsaslukuinen yleisöjoukko oli kokoontunut hyvästelemään poikiaan. Varmoina ja tyyninä katsoivat miehet viimeisen kerran vaunun akkunasta saattavaa yleisöjoukkoa, joka reippain hei-huudoin toivotti onnea pitkälle, vaativalle matkalle, jolta Suomen kansa odottaa paljon. Sinne häipyi Matti Raivion naama usvaisen junalasin taakse, sinne peittyivät Esko Järvisen hymyilevät kasvot, sinne menivät Suomen pojat. „Palaa kilven kanssa tai sen päällä!” Jos ei voittajana, niin ainakin kunniallisesti taistelleena.
Savuava pikajuna katosi ensimmäiseen mutkaan. Me jäämme odottamaan.
Aiva.
Lähde: Urheilupakinaa Helsingistä. Sisä-Suomi, 2.2.1928, nro 26, s. 4. Kansalliskirjasto.