Uponneet puistot
Uponneet puistot Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Sydämen syvyydessä puistot saartuu
- niin ihmeelliset, ikivihannat.
- Smaragdiketjut köynnöksien kaartuu
- ja lehtokujat vilvaat, ihanat.
- Ja sypresseissä satakielet valtaan
- jää sävelten ja lämmin louna käy
- ja loiske kaiku en soi kaivon altaan
- kujilla, joilla kulkijaa ei näy.
- Uponnein puistoin, unelmain Atlantis,
- maa onnen muistoin, rauhan rajaton,
- sun kaivos virvoittaa, on altis antis,
- hedelmäis kypsyntä on ajaton.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.