Uponneet puistot

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Sydämen syvyydessä puistot saartuu
niin ihmeelliset, ikivihannat.
Smaragdiketjut köynnöksien kaartuu
ja lehtokujat vilvaat, ihanat.
Ja sypresseissä satakielet valtaan
jää sävelten ja lämmin louna käy
ja loiske kaiku en soi kaivon altaan
kujilla, joilla kulkijaa ei näy.
Uponnein puistoin, unelmain Atlantis,
maa onnen muistoin, rauhan rajaton,
sun kaivos virvoittaa, on altis antis,
hedelmäis kypsyntä on ajaton.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.