Unten aurinkomailla

Unten aurinkomailla. Kirjoittanut Immi Hellén

Pien’ Pentti kun illoin silmät sulkee,

hän aurinkomaille unten kulkee.

Hän seurassa on kesäystäväinsä,

ja unissa kaikki käypi päinsä.

Häntä muurahaisvaljakko kiidättävi,

yli leinikköniityn liidättävi.

Tuhat perhoa häntä vaunuissa kantaa

päin purppuranpunaista taivaanrantaa.

Kesäpääskynen hälle suikkaa suuta

ja paljon, niin paljon kaunista muuta.

– Me muistamme kaiken – toukka haastaa

ja nostaa niin iloisna päätä maasta.

– Et konsaan polkenut pienempätä,

vaan autoit, miss’ oli hengenhätä. –

Ne tulevat kaikin: pääskyt ja kertut

ja kimalaiset ja leppäkertut.

Ne kruunaavat Pentin kuninkaakseen.

Koko luonnon ne antavat hälle maakseen.

Elo, ankara, suo hänen haaveilla niistä.

Oi, ällös sen poikasen kruunua riistä!

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.