Unta
Unta. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Muistan mä hetkistä onnea,
- lyhyttä kuin Lapin kesä,
- kaunehintani kaikesta:
- Oli tanner kukkarinta,
- helma hellivä lehtisen;
- siellä uinuimme onnellisna,
- lailla riemun lapsosien.
- Muistan katseesi kaihosan:
- lempeä kuin kesäilta,
- poskillasi riemun rusko,
- huomen hymy huulillasi.
- Aaltoeli kutris meri,
- orvon synkässä sylissä.
- Muistan sanasi salaisen:
- ”tulen huomena takaisin,
- muistele sinä minua,
- aina aattelen sinua –.”
- – Heräsin aamulla unesta,
- kaiho riehui rinnassani.
- Uneksi onneni havaitsin,
- yöhyn tytön kukkaseksi.
- Niinpä on orpojen elämä,
- syksymielten vaeltelu:
- unessa onnensa näkevi,
- havaitsevi huomenensa;
- siitä syttyvi surunsa,
- uusi onnen kaipuhunsa,
- riemunsa iki-ikävä.
- – Niin on lempi orvon rinnan,
- kuin lumikukkasen kohonta,
- aika syksyvi sydämmen,
- lakastavi orvon lemmen.
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.