Uno Cygnæuksen syntymäpäivänä vietetyssä juhlassa

Uno Cygnæuksen syntymäpäivänä vietetyssä juhlassa.

Kirjoittanut Immi Hellén


Nyt on syksy, varjot lankee,
surun varjot vakavat.
Nurmi itkee, lehto huokaa,
lähteensilmät sammuvat.
Ken nyt liittäis ilovirren
tuulten synkkiin säveliin,
kun jo metsän pikkulinnut
maihin lähti lämpimiin?
Suomen lasten nyt on aika
helkytellä lauluaan,
metsän pikku lintuin lailla
ylistellä onneaan.
Suomen lapsille on suotu
riemujuhlaa viettää nyt,
muisto rakkaan ystävänsä
ne on tänne kerännyt.
Silmä loistaa, povi paisuu
kun me häntä muistellaan,
häntä, jonka isänlemmen
saimme, saimme kokonaan,
jolle kansan kaikki lapset
oli yhtä arvokkaat,
joka valon valkamoilla
täytti Suomen salomaat.
Koulu meitä kutsuu, kallis
kylvön aika meillä on,
meill’ on kevät armahainen
eikä syksy toivoton.
Oi, jos paistais kevätpäivä,
laihot nuoret nostattain,
huokuis kesän hellä henki
valaisten ja virvottain!
Oi, jos juurtuis jaloutta
Suomen lasten sydämeen,
iloksi he kasvais silloin,
kasvais iloks kansalleen.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.