Uni sekin

Uni sekin. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Ma raivasin tien erämaahan

ja kukkia kasvatin

polun varteen paljon, paljon,

ja – työtäni silmäilin.

Ja katso! se kaikk’ oli ihmeen

ihanaa, sopusointuisaa,

ja muut’ ei puuttunut tuosta

kuin kukkien kulkijaa.

Vaan silloin saavuit sa sorja

kuin kukkien haltijatar,

kuin korven keinuva keiju,

hämyn henkien valtijatar.

Ja viitaten sulle, ma lausuin:

»polun tuon minä sulle tein;

sen saat sinä armahin, koska

olet kallis sa sielullein.

Ma en sitä astua taida,

en kukkia kulkea saa;

korut nuo näät eivät siedä

mun jalkaini poljentaa.

Ma syrjässä seison vainen,

kun kuljet sa kaunoinen,

ja kaukaa, kaukaa ma riemuin

sun leikkiäs silmäiien».

Noin lausuin. Nyökäten päätä

jätin näin polun polkijaks sun.

Ma jäin. Mut riemusin vielä,

uni loppunut kun oli mun.

Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.