Uni (Mendelin)

Uni. Kirjoittanut Irene Mendelin

Itkenyt on aikaa monta

äiti lapsostaan,

multaan kirkkomaan

kun vietiin pienoinen nukkumaan,

itki taaskin pitkän illan,

nukkui itkuineen,

nukkui murheineen –

menisi jo hänkin vaineeseen.

***

Silloin aivan hiljaa, hiljaa

ovi aukenee,

valjumpana valkoliljaa

lapsi lähenee.

Käden hennon ojentaapi

kuni rukoillen.

Luokse äidin vieno saapi

hiljaa kuiskaten:

Huokaukses, äiti kulta,

kuulen hautahain,

kyynelees vie rauhan multa,

polttaa poveain.

Ellös itke vaikeroiden,

hyv’ on olla mun.

Kerran riemuvirret soiden

kutsuu luoksein sun.

***

Valjumpana valkoliljaa

poistuu lapsi hiljaa, hiljaa.

Äiti havahtuu, –

silmä kirkastuu,

sydämessä taivaan rauha

huokuu herttainen ja lauha.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.