Uni (1897)

Uni. Kirjoittanut anonyymi

Näin kerran unta niin ihanaa,

Oli täynnä kukkia metsä, maa,

Ylinnä kukista ruusunen

Niin puhdas, tuoksuva, hienoinen.

Jos yletän ruusu sun kaunoinen,

Sun painan rintaani riemuiten,

Pois murheet, huolet ma unhotan

Ja nautin tuoksuas ainian.

Nyt ruusu kauno ma poimin sun

Nyt armas ruusu sa olet mun –

Voi, oka julmapa ruususen

Mua pisti poloista sormehen!

Ma heräsin, sormea tunnustin:

On ehyt sormi kuin ennenkin.

Mut siitäpä pakotus armoton

Se sydänparkahan siirtynyt on.

A. K.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.