Unhoittumaton

Unhoittumaton. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Hän istui ikkunan luona,

Oli kukkanen rinnassaan,

Ja koite jo alkavan aamun

Ihanoi hänen poskusiaan.

Sinisilmät tyynenä vuoroin

Hän kauvas maahan loi

Ja vuoroin aamunkoihin,

Mi purppurataan taas toi.

Puutarhan tuoksuva tuuli,

Mi lens yli kukkaisten,

Sai suukkosen suikata hälle

Ja lähteä riemuiten.

Hän hetkisen istui siinä,

Tuo armainen sulosuu,

Mut katseistaan yhä mulle

Säde säihkyvä uudistuu.

Vaikk’ kulkisin myrskyn yössä

Yli aaltojen vaahtoavain,

Tämän aamun lapsosen piirteet,

Yhä piilevät rinnassain.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.