Unetonna.

Kirjoittanut Reitto Stenfors


1.
Järven aalto vaahtonensa päivän peittää
Tuuli viime suutelonsa maille heittää
Sitten sammuu. Tuonen synkkä päivyt vaan
Verhoaapi luonnon rauhahunnullaan
    Syksyisellä.
2.
Mutta miks’ei ilta mulle rauhaa kanna
Miks’ei tyynny rinta, miksei unta anna.
Kautta kuutamaisen illan lentää vaan
Mieli kauas aina armaan akkunaan,
    Rauhatonna.
3.
Mutta miksi levotonna mull’ on rinta
Jos mä milloin muistan häntä armahinta?
Miks’ei rauhaa ennen mulle lempi suo,
Eikä mieli kanssa autuasten juo
    Suloisuutta?
4.
Haa jo nyt mä tiedän, tunnen kaikki varmaan
Tunnen miks’ei rauhaa anna kasvot armaan.
Siksi että niissä mulle heijastaa
Lause, etten häntä koskaan, kurja, saa
    Maailmassa.

Aalto [Reitto Stenfors].


Lähde: Viipurin Sanomat 9.11.1886.