Unen silta

Unen silta Kirjoittanut Saima Harmaja

Pitkä on päivien retki

illan himmeyteen.

Yksi on autuas hetki

kivusta uupuneen:

nukkua siintoon illan,

uneen, mi kaartua suo

pois ajan kuiluista sillan

näkymätönten luo.

Kun jo on hämärä hellä

kietonut aistimet,

luonani hengähdellä

alkavat taivaiset.

Poissa on kaipaus julmin.

Tuskani irroittain

hymyy hohtavin kulmin

hän, jota nääntyen hain.

Hän, joka edeltä lähti,

kallis ja kylmennyt,

kuin kevätkalpea tähti

luonani viipyy nyt.

Murtunut on kehä ruumiin.

Yhtä on henki ja maa.

Silmiini kyynelkuumiin

kirkkaus uppoaa.

Valvoen keskellä unta

nään, tomuhuntuinen:

yksi on valtakunta

kaipuun ja rakkauden.

Ylitse katkeran rajan

hohtavin langoin käy

rakkaus piiristä ajan,

maahan, mi vielä ei näy.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.