Unelmoitu
Unelmoitu. Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Sinä kaipasit kirkkautta
- ja hiljaista iloa.
- Sitä oli, sitä olihan kerran –
- oi, jumaluus aikoja!
- Lopun tippuvat veriruusut,
- ilo, tuskani kuumeinen.
- Kun nauraa, ilkkua koitan,
- kera kammoni kilpailen.
- Kas rinnassa auki on haava,
- syvin syvien haavojen.
- Verikukka jos vieläkin puhkee,
- sa poimi se viimeinen!
- Sen kuihtuneet siskot sulle
- niin kerran hehkuneet ois.
- Tämä kukkani ei sua loukkaa,
- sen antaja uupuu pois.
Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.