Umpimähkään

Kirjoittanut Osku Velho


Mennyt on toivo ja mennyt on tarmo,
auta ei voima, eikä auta armo.
Yössä ma harhaan ja silmäni suljen,
auta ei katsoa, kunnekka kuljen.
Eespäin, eespäin vallassa kauhun,
korvissa kuulen ma kohtalon pauhun.
Mennyt laavana jälkeeni valuu,
mahdoton, mahdoton takaisin on paluu.
Auta ei tuumia, auta ei seistä,
aikaa valita ei elämän teistä.
Eespäin, eespäin särkyvin sieluin,
taikka jään uhriksi tulisten nieluin.
Mieleni tylsyy, jo turtavi jalkaa,
riutunut varsi jo vaappua alkaa.
Kohtalon kourista pääse en pakoon,
vuorten en alle, en kallion rakoon. – –
Yössä mä harhaan ja silmäni suljen,
auta ei katsoa kunnekka kuljen.


Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.