Ulkomaan magyareille
Ulkomaan magyareille Kirjoittanut Sándor Petőfi |
Suomentanut Uno von Schrowe. |
- Voi te paiseet ruumiiss’ isänmaani!
- Mitä teistä virkkaa vois?
- Jospa tulta oisin, teidät tyynni
- Polttain kaluaisin pois.
- Tult’ en ole enkä liekin kieli;
- Mut on teräv’ ääneni.
- Kirousta vaan se huutaa teille,
- Kirousta yhäti.
- Niinkö maallamme on aarteit’, ettei
- Siihen kaikki mahtuiskaan?
- Köyhyyttäänhän yhä tää maa raukka
- Sairastaa ja potee vaan.
- Ja, te rosvot, minkä lääkkeeksensä
- Maamme hikoo tuskissaan,
- Sen te viette epäjumalille
- Alttareille ulkomaan.
- Isänmaa tää leipää kerjää, vaan ei
- Sille riitä saalinne;
- Verta itkee se, vaan pikarinne
- Viinillä te täytätte.
- Isänmaahan vasta mieron sauvoin
- Takaisin te palaatte,
- Kerjäläiseltä, min siksi teitte,
- Vielä kerjätäksenne.
- Niinkuin tästä köyhäst’ isänmaasta
- Itsenne pois syöksitte,
- Helmastaan niin hauta luokoon luunne,
- Taivaskin niin sielunne!
Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.